Kasvatetaanko tulevaisuuden ruoka tankeissa? Solumaatalous voi ratkaista monta ongelmaa

”Solumaatalous saattaa kuulostaa kaukaiselta tulevaisuudelta. Todellisuudessa olemme voineet ostaa kaupasta jo pitkään solumaatalouden tuotteita, kuten ihan tavallista leivinhiivaa tai lihan sijaan proteiinin lähteenä käytettävää quornia. Toistaiseksi kaupalliset tuotteet ovat kuitenkin vielä harvassa.

Solumaataloudessa on kyse kirjaimellisesti solujen kasvattamisesta. Kasvi- tai eläinsoluja, hiivoja, sieniä tai muita mikrobeja kasvatetaan fermentoreissa eli tankeissa, jotka muistuttavat oluen panemisessa käytettyjä käymisastioita.

Soluviljelmä saa alkunsa esimerkiksi pieniksi paloiksi leikatuista kasvin osista. Leikkauspinnalle alkaa sopivissa olosuhteissa kasvaa arpikudosta, ja juuri tätä arpikudosta kasvatamme.

Todellisuudessa olemme voineet ostaa kaupasta jo pitkään solumaatalouden tuotteita, kuten ihan tavallista leivinhiivaa.

Olemme VTT:llä viljelleet näin esimerkiksi kahvin soluja sekä eri marjojen solukkoja. Lopputuote on puuromaista biomassaa, ei kokonaisia kahvipapuja tai mesimarjoja.

Massan maku on hyvin mieto, mutta kuitenkin tunnistettava. Ravintoarvoiltaan kasvibiomassa on yleensä täyttä tavaraa, sillä siinä on paljon proteiineja ja kuituja.

Pisimmällä solumaatalous on mikrobien ja kasvisolujen viljelyssä. Eläinsolujen tuotanto on sen sijaan paljon hankalampaa.

Toistaiseksi solumaatalouden tuotteiden saattaminen kaupan hyllyille on ollut hidasta ja kallista. Uusi tuote vaatii paljon tutkimusta, ja uuselintarvikkeita koskeva lupamenettely on pitkä ja kiemurainen. Lupien hankkiminen yhdelle uudelle tuotteelle voi maksaa miljoonia euroja.

Seuraava suomalainen solumaatalouden tulokas markkinoilla lienee Solar Foodsin proteiinipitoinen jauhe Solein. Parin vuoden päästä elintarviketeollisuus hyödyntänee soleiinia raaka-aineenaan hyvin monenlaisissa tuotteissa. Sitä voi käyttää vaikkapa jäätelössä, letuissa tai kasvispullissa.”

”Soluviljelmissä kytee valtava mahdollisuus. Tulevaisuudessa voimme kasvattaa suuret määrät ravintoa missä päin maailmaa tahansa.

Tavanomaiseen maatalouteen verrattuna solumaatalous vie 90 prosenttia vähemmän maapinta-alaa ja tuottaa 70–75 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä.

Tankeissa viljelemällä voi sekä hillitä ilmastonmuutosta että koettaa sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Sään ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden ja myrskyjen, lisääntyminen ei vaikuta solumaatalouden tuotantoon. Toisaalta vapautuneet peltomaat voi metsittää hiilinieluiksi. Vapautuva maapinta-ala voi lisätä myös luonnon monimuotoisuutta.

Tankkien kätköissä voi muhia makuja, jotka ovat vaarassa hävitä maailmasta.

Maatalouskoneiden, pitkien kuljetusten ja keinolannoitteiden aiheuttama hiilikuorma jää soluviljelyssä syntymättä. Hukkaa ja hävikkiäkään ei tule samaan tapaan kuin perinteisessä maataloudessa, sillä koko biomassa on käyttökelpoista ravintoa.

Soluviljelmät ovat toivottavasti vastaus siihen, mistä maapallon alati kasvava väestö saa riittävästi ruokaa.

Tankkien kätköissä voi muhia makuja, jotka ovat vaarassa hävitä maailmasta kasvitautien tai kasvuympäristöjen tuhoutumisen takia. Esimerkiksi mesimarja on entistä harvinaisempi, ja kasvitaudit uhkaavat banaania.”

”Vaikka solumaatalous olisi arkipäivää 5–10 vuoden päästä, tavanomainen maatalous ei ole häviämässä. Uskon, että tulevaisuudessa ruokaa tuotetaan monella eri tavalla.

Vastaisuudessa pitää miettiä entistä tarkemmin, mikä on maapallon kestävyyden kannalta paras tuotantotapa eri ruoka-aineille.

Perinteisen maatalouden tuotteet voivat tulevaisuudessa olla jonkinlaista arjen luksusta. Kanankasvattajat tuottavat aamiaispöydän kananmunat, mutta elintarviketeollisuuden käyttämä kanamunan valkuainen kasvaakin tankissa.

Todennäköistä on, että suuri osa syömästämme ruoasta on tulevaisuudessa jonkinlaista hybridiruokaa, jonka valmistuksessa käytetään sekä perinteisen että solumaatalouden tuotteita. Hillon sokeri voi tulla pellolta ja vadelman solumassa fermentorista.”