Simojoen kolme juomateesiä

1. Alkoholi ei ole elintarvike eikä terveystuote.

”Alkoholinkäyttöön liittyy aina riski. Se johtuu alkoholista ihan molekyylitasolla. Jokainen meistä tulee ajan kanssa riippuvaiseksi alkoholista, jos käyttää sitä säännöllisesti. Jos käyttö on vähäistä, riippuvuutta tai haittoja ei välttämättä tule.

Ihmisen on kuitenkin vaikea hahmottaa muutosta omassa alkoholinkäytössään, ja siksi ongelmat eivät tule ajoissa esiin. Suurin osa alkoholin haitoista syntyy tavallisten ihmisten säännöllisestä alkoholinkäytöstä. Omassa ammattikunnassanikin törmään jatkuvasti käsitykseen, että yksi lasillinen viiniä on ok. Ongelmana pidetään pikemmin suurkuluttajia, jotka juovat holtittomasti.

Alkoholilla on monenlaisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Se vaikuttaa kognitiivisista kyvyistä aina maksan terveyteen. Niin sanottu sivistynyt alkoholinkäyttö ja ylipaino ovat nykyisin yleisin syy maksakirroosin taustalla. Kymmenen prosenttia länsimaiden syövistä linkittyy alkoholinkäyttöön.

On väärä käsitys, että jonkin verran juovat olisivat terveempiä kuin ne, jotka eivät juo lainkaan. Ihmiskeho ei tarvitse alkoholia mihinkään.

”Alkoholi on siitä pirullinen aine, että sen aiheuttamia muutoksia ei näe itsessään.”

Riskiarvioissa käytetään lääketieteellisiä kriteereitä, eivätkä suositellut annosmäärät kerro mitään alkoholin psyykkisistä ja sosiaalisista haitoista. Naisilla kohtalainen riski syntyy seitsemällä alkoholiannoksella viikossa, sillä määrällä maksa-arvot jo nousevat. Puhumattakaan, miten se vaikuttaa psyykkeeseen, uneen ja työtehoon.

Alkoholi myös lihottaa. Huomattava osa suomalaismiesten keskivartalolihavuudesta liittyy alkoholinkäyttöön. Moni juomisen lopettanut kertoo ensimmäiseksi, kuinka paljon on laihtunut. Iän myötä ihmiselle tulee peruskremppoja, jotka vaikuttavat alkoholin sietokykyyn. Jos on ylipainoa tai verenpainetauti, terveysriski on suurempi.”

2. Alkoholinkäyttö ei ole yksityinen asia.

”Alkoholi on siitä pirullinen aine, että sen aiheuttamia muutoksia ei näe itsessään. Suomessa 77 prosenttia alkoholista juodaan kotona ja noin 11 prosenttia ravintolassa. Erityisesti kotona juovilta puuttuu sosiaalinen kontrolli. Yhdestä lasillisesta tulee helposti kaksi ja kahdesta kolme, eikä sitä itse hahmota.

”Erityisesti kotona juovilta puuttuu sosiaalinen kontrolli.”

Kauheinta on, jos tulisi leimatuksi alkoholistiksi, joten oma käyttö pidetään piilossa. Alkoholinkäyttö ei kuitenkaan ole yksityinen asia, sillä se vaikuttaa aina myös läheisiin. Alkoholi aiheuttaa herkästi turvattomuutta ja muita huolia perheessä. Korona-aikana Suomessa nähtiin, miten helppo on turvautua alkoholiin, kun elämässä on ylä- ja alamäkiä, työstressiä ja uupumusta. Auttaahan se hetkellisesti.

On hullu ajatus, että hyvä koulutus ja terveys sekä hyvät tulot suojaisivat ihmistä alkoholin vaaroilta. Olen itsekin tajunnut työssäni, että minäkään en ole suojassa, vaan ongelmat voivat koskettaa minuakin.

Alkoholi on myös iso bisnes, joka on markkinoitu hyvin. Se kuuluu meillä arkeen ja juhlaan, joka paikkaan.

Lisäksi alkoholi on rahakysymys, monelle yhä luksushyödyke. Kaikilla ei ole varaa pienpanimo-oluihin, kun pitää ostaa ruokaakin. Matalasti koulutetut helsinkiläiset ovat yli kaksi kertaa todennäköisemmin raittiita kuin korkeasti koulutetut, kertoo Helsingin kaupungin Kvartti-verkkojulkaisu. Raittiiden osuus on huomattavasti suurempi niiden joukossa, jotka kokevat taloudellisia haasteita verrattuna niihin, joille menojen kattaminen saaduilla tuloilla on helppoa.

Toivoisin, että pystyisimme rakentamaan yhteisöllisen kulttuurin, jossa uskallettaisiin puhua omasta alkoholinkäytöstä avoimesti. Ongelmiin olisi helpompi puuttua ajoissa, ja stigma ja häpeä vähenisivät. Ranskassa on aikoinaan tutkittu, että jopa 80 prosenttia ihmisistä pystyy varhaisessa vaiheessa vähentämään juomistaan pelkästään läheisten tuella. Mutta kun alkoholinkäyttöä pidetään yksityisenä asiana, hoitoon hakeudutaan aivan liian myöhään.”

3. Alkoholinkäyttöön liittyviä rajoituksia tarvitaan.

”Minusta on ideologista jääräpäisyyttä vaatia alkoholimyynnin täyttä vapauttamista. Viimeisin alkoholilain uudistus, jossa limuviinat tuotiin ruokakauppoihin, ei ole onneksi avannut kulutuksen patoja. Alkoholinkulutuksen vähentyvä trendi on kuitenkin pysähtynyt. Nuoret naiset juovat nyt limuviinoja enemmän, ja nuorilla naisilla kokonaiskulutus on kääntynyt hieman nousuun.

Alkoholi ei ole täysin vaaraton aine. Siksi rajoitukset pitää vain hyväksyä, ja yhteisen hyvän vuoksi rajoitusten tulee koskea kaikkia. Minusta lakeja tulisi mieluummin muuttaa niin, että helpotetaan anniskelua ravintoloissa kuin juomista kotona, kuten viimeksi kävi.

Etelä-Euroopan viinikulttuuria ihannoidaan, mutta tilanne sielläkin on monilta osin muuttunut. Nuoret Italiassa juovat nykyään enemmän olutta, eivätkä nuoret Ranskassakaan juuri juo viiniä aina ruokaillessaan. Näissäkin maissa alkoholi on toki iso ongelma, mutta sosiaalinen tuki toimii. Siellä kysytään nopeasti, että onko sinulla kaikki hyvin, jos toinen juo paljon. Olen huomannut, että siellä saatetaan katsoa ihmetellen, kun suomalainen ottaa kolmannen lasin viiniä paikallisten juodessa vielä ensimmäistä.

”Suomessa nuorten juominen on vähentynyt, mutta se on vain osatotuus.”

Suomessa nuorten juominen on vähentynyt, mutta se on vain osatotuus. Todellisuus on hyvin erilainen maan eri osissa ja väestöryhmissä. Ylemmissä sosioekonomisissa luokissa nuoret juovat vähemmän, mutta alemmissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Alkoholia koskevat päätökset tehdään usein helposti niiden lähtökohdista, joilla asiat ovat hyvin.

Nuoret ovat nykyisin erilaisen ärsyketulvan kohteena kuin omassa nuoruudessani. Some on täynnä kiiltokuvamaisia malleja päihteisiin liittyen, ja sosiaalinen paine on kova. Toivon tietenkin, että nuoret osaavat puhua alkoholista aiempia sukupolvia avoimemmin.”

Kaarlo Simojoki toimii johtavana ylilääkärinä A-klinikka Oy:ssä. Se on yhteiskunnallinen yritys, jonka omistaa A-klinikkasäätiö.