Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Tara Junker oppi laittamaan ruokaa teini-ikäisenä. Hän toivoo, että nuoria kannustettaisiin valitsemaan ja valmistamaan ruokaa.

Nuoret syövät usein liian yksipuolisesti - ravitsemustieteilijä toivoisi iloa perheiden ruokapöytään

Teksti:
Jenna Parmala
Kuvat:
Meeri Utti
Julkaistu: 30.5.2020
|
Muokattu: 23.3.2021
Perinteinen päivällinen ei välttämättä kelpaa itseään etsivälle nuorelle. Ravitsemustieteilijä Tara Junker rohkaisee vanhempia luovuuteen.

Tara Junkerin lapsuuskodin keittiössä kävi kova kuhina, kun äiti ja isoäiti laittoivat ruokaa. Kokkaavat naiset opettivat Taran rakastamaan yhteisiä ruoanlaitto- ja päivällishetkiä.

”Isoäitini opetti, että ruoan täytyy tuoda elämään iloa. Satokauden ajankohtaiset herkut – uudet perunat, ensimmäiset metsämansikat ja sienet – olivat perheessämme aina odotettu tapaus.”

Lukiossa Junker opiskeli humaaniekologian linjalla ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Ruoka oli hänelle tapa ilmaista omia arvojaan. Lukion jälkeen Junker hakeutui opiskelemaan ruoka- ja ravitsemustiedettä Ruotsiin, Uppsalan yliopistoon.

”Isoäitini opetti, että ruoan täytyy tuoda elämään iloa. Satokauden herkut olivat perheessämme odotettu tapaus.”

Siellä hän yllättyi siitä, kuinka paljon opetuksessa keskityttiin suolistoflooraan.

”Minä olisin halunnut puhua ruoasta, en suolistobakteereista. Kiinnostuin kuitenkin aiheesta, kun ymmärsin suoliston ja aivojen kiinteän yhteyden.”

Junkerin mukaan ravitsemustutkimus keskittyy yhä enemmän suolistoflooran ja psyykkisen terveyden yhteyteen. Tutkimusten mukaan terve suolistofloora auttaa myös koko immuunijärjestelmäämme toimimaan. Suolistoflooran kunnolla voi olla yhteys yleisterveyteen.

”Yksinkertaistaen voisi sanoa, että voimme yhä huonommin, koska syömme aiempaa yksipuolisemmin. Terve suolistofloora sisältää monenlaisia bakteereja. Hyvinvointia voisi lisätä syömällä monipuolisesti.”

”Ei ole ihan sama, mihin kohtaan kasvikset on koulun ruokalinjastossa sijoitettu.”

Tara Junker on huolissaan erityisesti nuorten ruokavaliosta. Se on usein hyvin yksipuolinen ja saattaa sisältää liikaa rasvaa ja sokeria. Hän haastaa nuorten vanhemmat lisäämään perheen aterioille kasviksia.

1. Roskaruoka on nuoren tapa kapinoida.

”Nuoret altistetaan esimerkiksi mainonnan keinoin roskaruoalle. Pikaruoka ja einekset ovat halpaa ja helppoa ruokaa, jota ei tarvitse erikseen kokata. Tavallaan ne ovat myös kapinallisia vaihtoehtoja, jotakin aivan muuta kuin mitä aikuiset toivoisivat nuorten syövän. Samalla pikaruoat ovat usein hyvin ravintoköyhiä ruokavaihtoehtoja, jotka köyhdyttävät ja yksipuolistavat suoliston bakteerikantaa.

Kouluruoka olisi terveellistä, mutta moni saattaa korvata senkin kaupasta haetuilla karkeilla tai rasvaisella piirakalla.

Olen pohtinut paljon sitä, miksi monet psyykkiset sairaudet puhkeavat ensi kertaa teini-iässä. En ihmettelisi, vaikka huonontuvien ruokailutottumusten ja mielen sairauksien väliltä löytyisi yhteys. Kasvava nuori tarvitsisi elimistönsä tueksi paljon kasviksia, hyviä rasvoja, kuituja ja proteiineja.

Minulle ruoka on hyvin poliittinen asia. Päättäjät vaikuttavat paljon siihen, millaista ruokaa ja ruokailun mahdollisuuksia nuorille tarjotaan esimerkiksi koulussa ja sen ulkopuolella.

Ei ole ihan sama, mihin kohtaan kasvikset on koulun ruokalinjastossa sijoitettu. Jos kasviksia tarjotaan enemmän ja ensimmäisenä, niitä otetaankin enemmän.”

2. Ruokavalinnat ovat osa nuoren identiteettiä.

”Ruoka on yksi nuoren tärkeimmistä itseilmaisun muodoista. Lihansyönti, vegaanius ja erilaiset dieetit ovat nuorelle keinoja ilmaista mielipiteitään.

Myös ruoan sosiaalinen merkitys on nuorille tärkeä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan paljon ruokakuvia. Osa nuorista seuraa aktiivisesti myös ruokatrendejä, ja he saattavat olla kiinnostuneita kaikista uutuuksista parapähkinöistä avokadopastaan.

Ruokaan intohimoisesti suhtautuva nuori saattaa pitää perinteistä lautasmallia tylsänä ja ahdistavana. Toivoisin, että perheet houkuttelisivat nuoren takaisin yhteisen pöydän ääreen tekemällä ruoasta taas kiinnostavaa.

Voisiko ruokailuun suhtautua luovemmin? Joitakin vuosia sitten ruokatrendiksi nousivat mezet ja muu Lähi-idän ruoka. Voitaisiinko perheissä valmistaa jotakin sellaista nuoren kanssa?

Tai voisiko nuoren kanssa kokata hampurilaisia? Oikein tehtynä hampurilaisannos on esimerkki terveellisestä lautasmallista. Ranskalaisten sekaan kannattaa lisätä kasviksia tai kasviksilla voi korvata ranskalaiset perunat. Hampurilaiseen kannattaa valita kokojyväsämpylät. Väliin voi paistaa pihvejä tai niiden vaihtoehtona esimerkiksi portobellosieniä.”

3. Ruoka ei saa aiheuttaa stressiä.

”Ruoka on hyvin herkkä asia. Se voi olla iloinen jaettu kokemus tai pakotettu ja ahdistava osa elämää. Syömishäiriöihin taipuvaiset nuoret rankaisevat ja palkitsevat itseään herkästi ruoalla. Silloin ruoka on väline, jonka avulla omaa kehoa muokataan.

Toivoisin, että nuoria opetettaisiin kokemaan ruokailoa stressin ja ahdistuksen sijaan. Ruoan valitseminen, valmistaminen ja syöminen ovat hetkiä, jotka voivat tehdä elämästä runsasta ja hyvää. Monella aikuisellakin olisi tässä opittavaa.

Asun tällä hetkellä Saksassa, ja saan jatkuvasti kuulla kommentteja omista ruokavalinnoistani. Jotkut väittävät, että en voi rakastaa ruoanlaittoa, jos olen näin laiha. Ja toiset epäilevät, että en voi olla ravitsemustieteilijä, jos syön suklaapatukan.

Itse olen sitä mieltä, että mustavalkoiset näkemykset syömisestä ja ruoasta ovat paljon vaarallisempia kuin silloin tällöin syöty herkku.

Nuorille pitäisi opettaa, että huonoa syömistä ei kannata katua, mutta hyvän syömisen voi aloittaa jo tänään.”

Näin syön

  • Jos olisin ruokalaji, olisin jokin helposti valmistettava peltiruoka, jonka resepti on sopivan taipuisa erilaisille kokeiluille.

  • Kun olen 80-vuotias, haluan syödä itse valmistamani korvapuustin. Ehkä olen siihen mennessä oppinut leipomaan siitä täydellisen.

  • Odotan ruokainnovaatiota, joka varmistaisi, ettei yhteiskuntamme tuota enää hävikkiruokaa.

Lue myös: