Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Fiia Lujasmaa

Fiia Lujasmaan mielestä perheessä kaikkien kuuluu tehdä yhteistä työtä. Kolmen teinin äitinä hän pääsee itsekin välillä valmiiseen pöytään.

”Kotitalousopetus pitäisi aloittaa jo alakoulussa”, sanoo vuoden kotitalousopettaja

Teksti:
Mari Schildt
Kuvat:
Vesa Tyni
Julkaistu: 17.8.2021
Muokattu: 17.8.2021
Vuoden kotitalousopettaja Fiia Lujasmaa puhuu hyvien valintojen ja tekemisen ilon puolesta. ”Kun oivaltaa, että valinta tekee hyvää itselle, läheisille ja maapallolle, siitä saa palkitsevan tunteen.”

Kotitalousopettajan työetuihin kuuluu tieto, miten yhdessä tekeminen ja vastuun jakaminen kannattaa”, sanoo vuoden kotitalousopettajaksi valittu Fiia Lujasmaa.

Hän viittaa perheeseensä, jossa on kolme harrastavaa teiniä. ”Vauhtia riittää ja ruokaa kuluu. Ruokailut rytmittävät arkea, ja ruoanvalmistuspuuhissa vaihdetaan kuulumiset”, Lujasmaa toteaa. Itse tehden ruoka tulee suuressa perheessä edullisemmaksi. Itse tehdystä myös tietää, mitä syö.

Salon Armfeltin yhtenäiskoulun kotitalouden lehtorina työskentelevä Lujasmaa on kotitalousopettaja toisessa polvessa. Omien kouluvuosiensa kotitaloudesta hänelle on jäänyt mieleen tekemisen ja kokeilemisen ilo. Epäonnistuakin sai. Nyt hän välittää tekemisen iloa seuraavalle sukupolvelle.

”Menen joka päivä töihin intoa palaen. Tässä ammatissa pääsee innostumaan joka päivä uudelleen. Pienet oivallukset ja ajattelun kehittyminen palkitsevat. Voi vaikka syödä Itämeren tilaa paremmaksi kala kerrallaan”, hän toteaa.

Lujasmaa kokee kotitalouden palkitsevana aineena opettaa, mutta näkee oppiaineen asemassa myös huolta: oppilaiden perustaidot ovat usein entistä heikompia, jolloin yhteisen kotitalouden rajalliset tunnit jäävät riittämättömiksi.

Kouluissa näkyy osaamisen polarisoituminen. On entistä enemmän sekä lahjakkaita menestyjiä että vähäosaisia. Lujasmaa uskoo, että kotitalousopetuksella on mahdollista vaikuttaa erojen tasaamiseen.

”Kun oppilas huomaa osaavansa, seuraa usein positiivinen syöksykierre: herää uteliaisuutta, halua ymmärtää maailmaa ja tehdä itselle, toisille ja maapallolle hyviä valintoja. Näen sen vastavoimana negatiiviselle kehitykselle.”

Lujasmaa on toiminut valtakunnallisessa Maistuva koulu -hankkeessa ja erilaisissa koululaisten hyvinvoinnin ja kouluruokailun sekä koulun digitaalisuuden kehittämisryhmissä.

”Kun oppilas huomaa osaavansa, seuraa usein positiivinen syöksykierre.”

Tässä Lujasmaan keskeiset teesit kotitalousopetuksesta.

1. Kotitalousopetusta tarvittaisiin alakouluun ja toiselle asteelle.

”Ihmisen identiteetti muotoutuu varhain. Lapsen suhtautuminen uusiin asioihin, esimerkiksi ruokaan, voi kehittyä hyväksyväksi ja uteliaaksi, tai sitten ei.

Teini-iän kuohuissa on vaikeaa lähteä muuttamaan käsityksiä, jotka ovat muotoutuneet varhaisina vuosina. Mielestäni kotitalouden opetus pitäisikin aloittaa jo alakoulussa.

Meillä Salon Armfeltin yhtenäiskoulussa on saatu mainioita kokemuksia kotitaloudesta alakoulun valinnaisena aineena. Toivoisin, että lapset oppisivat jo varhain tiimityötä, tunnetaitoja, toimeliaisuutta ja valintoja, joita kotitaloustunneilla voidaan opettaa.

Kotitalousopetus olisi tärkeää myös toisen asteen koulutuksessa. Peruskoulunsa päättänyt oppilas on pikku hiljaa siirtymässä omilleen ja tarvitsisi kotitaloustaitoja, jotka ovat ehkä jo unohtuneet seiskaluokalta.

Konkreettinen kodin ja kuluttajuuden taitojen harjoittelu siinä kohdin olisi merkityksellistä. Kodin taloustaitojen puutteesta kertoo esimerkiksi kotitalouksien maksuhäiriömerkintöjen lisääntyminen. Kantapään kautta oppiminen ei aina ole helpoin tie.”

2. Ostoskärryn kahvassa olet globaali vaikuttaja.

”On palkitsevaa huomata, että omilla valinnoilla on merkitystä. Ruoka koskettaa jokaista viisi kertaa päivässä, ja joka kerralla pystyy vaikuttamaan omaan ja maapallon hyvinvointiin. Kun jokainen tekee vähän, se on tarpeeksi.

Opetan, että ei ole paheita, on vain enemmän ja vähemmän hyviä valintoja. Kun oivaltaa, että valinta tekee hyvää itselle, läheisille ja kukkarolle, siitä saa palkitsevan tunteen.

Keskustelu esimerkiksi silakkapihveistä voi poikia monenlaisia oivalluksia. Silakkaruoka auttaa Itämerta, koska silakan mukana merestä poistuu rehevöittävää fosforia. Jos silakka ei maistu, voi syödä silakkarehulla kasvatettua suomalaista kirjolohta. Myös maailman ruokapulasta ja kasvavan väestön ruokahaasteista puhutaan kotitaloustunnilla.

Eräs oppilas ihan hehkui oivaltaessaan, että liharuoan ja kasvisruoan vastakkainasettelun sijaan ratkaisu voi olla niiden yhdistäminen. Suomalaisessa ruokaperinteessähän asia on keksitty jo ammoisina aikoina, kun esimerkiksi jauhelihapihviä on mehevöitetty lisäämällä juuresraastetta.”

”Arjen taitojen hallinnasta kumpuaa kyky luottaa omiin vahvuuksiin. Kaiken a ja o on se, että opitaan pitämään itsestä ja toisista huolta, iloitaan elämästä ja rakastetaan. Puhun mielelläni rakkauden reseptistä, enkä silloin tarkoita rakkautta vain läheisiin ihmisiin, vaan myös maailmaa kohtaan.

Kansantalouden pienin yksikkö on perhe. Sen määritelmänä voi käyttää samaa jääkaappia käyttäviä ihmisiä. Perhe on arjen keskiössä: jäsenet pitävät toisistaan huolta, ja jokaisen tehtävä on osallistua työhön yhteiseksi hyväksi. Perheen kanssa jaetaan ilot ja surut, pyykkivuorot sekä vessanpesuvastuu. Kun opitaan elämään omien resurssien mukaan ja niitä arvostaen, kotityöt eivät tunnu työltä, vaan luontevalta osalta elämää.

Kotitalouden keskeinen oivallus on, että itse tekemällä pystyy vaikuttamaan omaan ja toisten hyvinvointiin. Ei kuitenkaan ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä. Esimerkiksi yhden hengen taloudessa ei ole aina järkevää tehdä alusta lähtien itse, vaan voi olla järkevää hyödyntää puolivalmisteita tai palveluja. Itse tehdenkin voi olla äidin, isän tai mummon tapa tehdä, kaverin tai opettajan neuvoma tapa tai oma keksintö. Menetelmiä voi vertailla esimerkiksi jätteen tai hävikin kannalta tai sen mukaan, mihin kuluu vähemmän aikaa tai askeleita.”

Näin syön

  • Jääkaapissani on aina perunaa. Siitä on moneksi, ja se pelastaa ruoka-arjen. Peruna on kotimainen ja kehittyvä.

  • Jos olisin ruokalaji, olisin mokkapalat. Jokaisen mokkapalat ovat erilaisia, mutta silti ne maistuvat ja onnistuvat aina. Kahviobuffetien mokkapaloihin kiteytyy yhteisöllisyyttä, jota ihailen.

  • 80-vuotiaana haluaisin ajaa rollaattorillani koulun ruokalaan syömään lasten kanssa vastuullisesti tuotettua, kiertotalouteen perustuvaa, jätteettömän ruokajärjestelmän kouluruokaa.

Lue myös nämä