"Koetan välttää henkeen ja vereen sellaisten raaka-aineiden käyttöä, jotka lennätetään toiselta puolelta maailmaa" – Saku Tuominen listasi kolme ruokateesiään

Saku Tuomisen intohimo ruokaan syttyi 1990-luvulla. Syynä oli televisio-ohjelma. Tuominen toimi vastaavana tuottajana suositussa Kokkisodassa, jossa oli mukana Hans Välimäen, Helena Puolakan ja Jyrki Sukulan kaltaisia huippukokkeja.

”Kun vietin pitkiä aikoja kokkien kanssa studiolla ruoasta keskustellen, tuli halu kokeilla itse. Huomasin, että ruoka on valtavan kiva tapa rytmittää elämää, pysähtyä ja luoda merkityksellisiä hetkiä”, Tuominen kertoo.

Hän on yrittäjä, ravintoloitsija ja tietokirjailija, jonka elämässä ruoalla on aivan erityinen rooli. Tuominen on rakentanut ruoan ympärille hyvän elämän filosofian. Hän uskoo ruoan vaikuttavan ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Tuomisen mukaan laadukas ruoka on paras tie hyvään elämään.

”Oikein ymmärrettynä ruoka voi ongelman sijaan olla ratkaisu moneen asiaan. Kun kokkaan rauhassa, pidän huolta omasta mielestäni. Kun syön hitaasti ja terveellisesti, pidän huolta omasta kropastani. Kun keskustelen ja syön muiden kanssa, pidän huolta ihmissuhteistani”, Tuominen sanoo.

Hänen filosofiaansa kuuluu ajatus siitä, että kaikki ruoanlaittohetket tarjoavat oppitunnin. Jokainen aamiainen, lounas ja illallinen on mahdollisuus oppia lisää.

Neljä ruoka-aiheista kirjaa kirjoittanut Tuominen on osakkaana kolmessa helsinkiläisravintolassa. Parhaillaan hänellä on työn alla ravintoloihin liittyvä sovellus. Lomamatkat Tuominen suunnittelee poikkeuksetta ruoan ympärille, ja ruokakaupassa hän käy joka ikinen päivä.

Tuominen listasi kolme ruokateesiään.

”Suomalaisten pitäisi oppia tunnistamaan laadukkaat raaka-aineet ja kunnioittamaan niitä. Siihen liittyy sesonkiajattelu eli se, että tietää, mikä raaka-aine on parhaimmillaan mihinkin vuodenaikaan. Itse koetan välttää henkeen ja vereen sellaisten raaka-aineiden käyttöä, jotka lennätetään toiselta puolelta maailmaa. Suosin suhteellisen läheltä tulevaa ruokaa, mutten ole sen suhteen maaninen. Voin syödä hollantilaista parsaa tai italialaista artisokkaa.

Jos ruoanlaitosta stressaa ja yrittää liikaa, voi pilata hyvät raaka-aineet. Perustaidoilla pääsee jo pitkälle. Riittää, kun osaa vähän paistaa ja keittää ja tietää, mikä sopii mihinkin ruokaan. Jos haluaa tehdä todella hyvän tomaatti-mozzarellasalaatin ja raaka-aineina ovat hyvälaatuiset tomaatit, mozzarella, basilika ja öljy, ei kokin tarvitse tehdä muuta kuin pysyä pois tieltä.

Laadukkaista raaka-aineista täytyy olla myös valmis maksamaan. Ne eivät kuitenkaan yksin takaa hyvää lopputulosta. Vaikka raaka-aineet olisivat hyvät, ei lopputulos ole sitä, jos ruoan valmistaa hutiloiden tai ylimielisesti.”

”Ymmärrän, etteivät kaikki suhtaudu ruokaan yhtä intohimoisesti kuin minä. Pyrin kokkaamaan joka päivä, mutta muiden ei tarvitse elää minun tavallani, enkä minä tuomitse muiden tapoja. Hyvää ruokaa voi halutessaan oppia tekemään kuka tahansa, sillä se vaatii vain rakkautta. Mutta jokaisen ei tietenkään tarvitse oppia. Jos intohimot ovat toisaalla, kannattaa aika käyttää ennemmin johonkin muuhun.

Hyvän ruoan valmistamista ei tarvitse aloittaa etsimällä reseptiä. Se kannattaa aloittaa pohtimalla, mikä on valmistuvan aterian tavoite. Mitä mieleni ja kroppani tällä hetkellä haluaa tai tarvitsee? Jokainen tietää, mikä juuri nyt tuntuu itselle hyvältä ja laadukkaalta.”

”Moni ajattelee kiireisen arjen keskellä, että ruoanlaitto on välttämätön paha. Minä näen asian toisin. Ruoanlaitto voi olla myös tapa rentoutua ja rauhoittua raskaan päivän jälkeen. Joku saattaa tehdä sen selaamalla somea tai katsomalla televisiota. Minä käytän sen ajan mieluummin ruoanlaittoon. Se on arvovalinta.

Saan hyvän illallisen kokkaamiseen ja syömiseen kulumaan päivittäin puolitoista tuntia. Nautin siitä, että näen vaivaa ruoanlaiton eteen. On palkitsevaa pilkkoa raaka-aineet tavallista huolellisemmin tai hakea hyvistä jauhoista hyvään juureen tehty leipä usean kilometrin päässä sijaitsevasta leipomosta. Ja kun on nähnyt vaivaa ruoan laittamiseen, on hyvä sen jälkeen kunnioittaa ruokaa ja rauhoittua sen ääreen.

Ymmärrän, että esimerkiksi lapsiperheissä ruoanlaitosta saatetaan ajatella toisin. Mutta perheissäkin kannattaa miettiä ruokailuun liittyviä käytäntöjä: olisiko lasten joskus mahdollista osallistua kokkaamiseen? Onko ruokahetki jollakin tavalla pyhä? Saako ruokapöydässä käyttää laitteita? Entä mistä ruokapöydässä puhutaan?”