Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Tommi Hasu

Tommi Hasun isännöimmän LuomuMattisen tilan laitumilla käyskentelee lihakarjaa, yli sata emolehmää vasikoineen.

"Luomutuotanto tukee omavaraisuutta", sanoo luomutilan nuori isäntä Tommi Hasu

Teksti:
Anu Vallinkoski
Kuvat:
Tommi Mattila
Julkaistu: 27.9.2022
Muokattu: 27.9.2022
Ukrainan kriisi on nostanut omavaraisuuden uuteen arvoon. Luomutuotanto on yksi keino vähentää riippuvuutta Venäjän energiasta, sanoo luomuviljelijä Tommi Hasu.

Kouvolassa Oravalan kylässä levittäytyvien LuomuMattisen tilan peltojen historia juontaa kauas, aina 1300-luvulle. Saman suvun voimin maa on tuottanut ravintoa 1500-luvulta lähtien.

Nyt peltojaan mittailee nuori isäntä Tommi Hasu, 34.

”Menneet polvet ovat pitäneet huolta maasta ja sen kasvukunnosta. Nyt on minun vuoroni”, Hasu tuumii.

Hän tähdentää, että viljelijäksi ryhtyminen oli hänen oma tahtonsa. Perhe ei painostanut, vaikka sukutilalla onkin pitkä historia.

Nyt LuomuMattisen pelloilla kasvaa gluteenitonta kauraa, nurmea, hernettä ja ohraa. Laitumilla käyskentelee lihakarjaa, reilu sata emolehmää vasikoineen.

Hasu on halunnut viljellä maataan luonnonmukaisin menetelmin paljolti juuri maaperän hyvinvoinnin vuoksi. Monet luomun menetelmistä ammentavat moni-satavuotisesta perinteestä.

”Tehoviljelyn hulluina vuosina maasta haluttiin nopeasti irti mahdollisimman paljon maaperän kunnosta välittämättä. Nyt virheistä on opittu ja meno on onneksi järkiintynyt”, hän sanoo.

1 Luomutuotanto tukee omavaraisuutta.

”Luonnonmukainen viljely perustuu maaperän kasvukunnosta huolehtimiseen. Kun maa on kuohkeaa ja multavaa, viljelykasvit pystyvät hyödyntämään tehokkaasti maaperän ravinteita kasvuunsa.

Emme käytä lainkaan keinolannoitteita, vaan huolehdimme maasta esimerkiksi vuoroviljelyn avulla. Samalla pellolla kasvaa vuorovuosin erilaisia kasveja: välillä perinteisiä viljoja, välillä typpeä sitovia palkokasveja, välillä nurmea ja syväjuurista maata kuohkeuttavaa apilaa. Nurmella käyskentelevä karja vielä parantaa maata omalla lannallaan.

Näin maa pääsee välillä lepäämään ja keräämään voimia. Vuoroviljelyn ja keinolannoitteista pidättäytymisen vuoksi ravinteita ei myöskään huuhtoudu pelloilta suuria määriä rehevöittämään vesistöjä.

Perinteisten viljakasvien viljely samoilla pelloilla vuodesta toiseen on todella kuluttavaa maaperälle. Viljat vain ottavat ravinteita eivätkä anna mitään. Maata on pakko lannoittaa.

Keinolannoitteista suuri osa on tullut Suomeen Venäjältä, samoin lannoitteiden valmistuksessa käytetty maakaasu on sekin Venäjältä.

Nyt Ukrainan sodan ja Venäjän pakotteiden myötä luomutuotannon riippumattomuus keinolannoitteista on noussut uuteen arvoon. Maan kasvukunnon suhteen luomu on omavarainen.

Täysin omavaraisia me luomutuottajatkaan emme ole. Esimerkiksi maatalouskoneiden polttoaine on tuontituote. Energian hinnan nousu hirvittää myös meitä.”

2 Perinteiset perhetilat ovat suomalaisen maatalouden vahvuus.

”Meillä Suomessa maatilaa pyörittää yleensä edelleen yksi perhe tai yksi ihminen, ei suuryhtiö. Tämä on kansainvälisesti aika poikkeuksellista.

Meillähän on aivan päinvastoin kuin maailmalla. Täällä tilat omistavat isoja firmoja, kuten Valiota, HK:ta ja Atriaa.

Minusta tällainen perhetilamalli on suomalaisen maatalouden valttikortti, vaikka moni ei sitä sellaiseksi ole ymmärtänyt.

Perheet tai ne yksittäiset ihmiset ovat sitoutuneita omaan maahansa, eläimiinsä, tilaansa ja ympäristöönsä. Kun katsoo ikkunasta ulos, ympärillä levittäytyvät omat pellot ja laitumet.

Perheet haluavat huolehtia tiloistaan mahdollisimman hyvin ja kestävästi. Tilan ja ympäristön pitää siirtyä hyvässä kunnossa tulevillekin sukupolville. Se on kunnia-asia.

Meillä ei ole maataloudessa sellaista voiton maksimointia hinnalla millä hyvänsä, mitä näkee maissa, joissa maatalous on hyvin yhtiövetoista.”

3 Suomalaisen maatalouden tulevaisuudessa on paljon valonpilkahduksia.

”Vaikka moni lukee suomalaiselle maataloudelle madonlukuja, minä suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti.

Suomalaiset kuluttajat ovat aina arvostaneet kotimaista ruokaa. Ukrainan kriisin vuoksi arvostus on noussut viime aikoina aivan uudelle tasolle. Uskon, että nyt kuluttajat myös ymmärtävät aiempaa paremmin, mistä ruoan hinta koostuu ja miksi se maksaa. Enää ei kuule ihmettelyä, miksi kylmässä Pohjolassa ylipäätään viljellään mitään.

”Nuoret maa-talousyrittäjät ovat hyvällä tavalla ylpeitä omasta työstään.”

Arvostuksen ja kysynnän kasvu on lisännyt omaa työmotivaatiotani entisestään.

Olen myös seurannut iloisena etenkin nuoren polven viljelijöiden omistautumista. Monet vihkiytyvät syvällisesti omaan erikoisalaansa, opiskelevat ja ottavat selvää. Yhä useampi viljelijä hyödyntää tilallaan digitalisaation ja robotiikan tuomia mahdollisuuksia. Esimerkiksi modernit navetat ovat hienoja. Nuoret maatalousyrittäjät ovat nyt hyvällä tavalla ylpeitä omasta työstään.

Viime aikoina myös luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn välinen ero on kaventunut. Olen pannut merkille, että menestyneimmät tavanomaiseen tapaan maitaan viljelevät tilalliset ovat olleet tosi kiinnostuneita luomumenetelmistä, vaikka eivät olekaan vaihtamassa luomuviljelyyn. Monista meidän käyttämistämme keinoista on hyötyä heillekin.”

Näin syön

Jääkaapissani on aina luomumaitoa ja kotimaisia kurkkuja.

Jos olisin ruokalaji, olisin luomurotukarjan entrecôte eli välikyljys. Se on hyvin monikäyttöinen ruhon osa. Se sopii kesään ja grilliin, mutta siitä saa maistuvaa myös uunissa.

Noloin ruokaostokseni on nakit, joiden lihapitoisuus oli 8 prosenttia. Kyllä hävetti. Ne maistuivat aivan karmeilta. Ostin nakit ihan vain hinnan perusteella. Kokemus oli minulle jonkinlainen herätys.

80-vuotiaana haluaisin syödä taivaallisen hyvää ruokaa. Toivon, että tulevaisuudessa hyvä ruoka olisi vanhainkotien vetonaula.

Lue myös nämä

Lisää aiheesta