Tiedätkö, miksi Lonkero-tölkissä on raidat? Ikoninen juoma suunniteltiin olympiaturisteille yli 70 vuotta sitten

Ehkä sää oli enne. 19. heinäkuuta vuonna 1952 harmaat pilvet kieppuivat Helsingin Olympiastadionin yllä. Keli oli kolea ja sateinen, kun Paavo Nurmi juoksi stadionille olympiasoihtu kädessään. 70 000 ihmistä taputti ja hurrasi kisakatsomossa Helsingin olympialaisten avajaisissa. Päivän huipennuksena harmaalle taivaalle vapautettiin rauhankyyhkysten parvi.

Olympialaiset toivat Helsinkiin myös uusia makuja. Suomalaiset pääsivät maistamaan ensimmäistä kertaa Coca-Colaa, purukumia ja kahta alkoholijuomasekoitusta, Hartwallin Gin Long Drinkiä ja Brandy Long Drinkiä. Toimeksiannon Hartwall oli saanut Alkolta.

”Helsingin ravintoloihin tarvittiin juomasekoitus, jota ravintoloiden oli helppo tarjoilla nopeasti isoillekin väkimassoille. Olympiatoimikunnan kokouspöytäkirjojen mukaan ensin oltiin pohdittu liköörin valmistamista, mutta ideaa pidettiin liian riskaabelina vaihtelevan marjasadon vuoksi”, kertoo Hartwallin kategoriamarkkinointijohtaja Heidi Rantala.

Mutta miksi juuri Hartwall valikoitui uuden juomasekoituksen valmistajaksi?

”Valtaosa suomalaisista panimoista oli keskittynyt 1950-luvulla käymisprosessilla valmistettuihin oluisiin. Hartwall sen sijaan tunnettiin kivennäisvedestä ja virvoitusjuomistaan. Siitä nähtiin olevan etua.”

Tumma pullo takaa säilyvyyden

Gin Long Drink syntyi katajanmarjaviinasta eli ginistä, greipistä ja hiilihapotetusta vedestä. Se nousi jo olympialaisten aikaan suositummaksi kuin brandystä, Pommacista ja vedestä sekoitettu Brandy Long Drink. Aluksi juomat pullotettiin kirkkaisiin kivennäisvesipulloihin, jotka kuitenkin vaihdettiin pian ruskeiksi lasipulloiksi.

”Tummissa pulloissa sitrushedelmäjuomat säilyivät paremmin, sillä valo on niiden pahin vihollinen. Ruskeilla pulloilla haluttiin myös erottautua alkoholittomista virvoitusjuomista”, taustoittaa tuotekehitysasiantuntijana Hartwallilla työskentelevä Elisa Räikkönen.

Uusista juomasekoituksista tuli hitti. Kaikkiaan Long drink -juomia myytiin olympiakesänä Helsingissä 386 525 pulloa. Tuotteita sai monin paikoin helpommin kuin kahvia, jota jouduttiin vielä sotavuosien jäljiltä säännöstelemään. Pullo lonkeroa maksoi olympiavuonna seitsemän markkaa, joka vastaisi nyt noin kahta euroa.

Koska Long Drinkin nimi taipui suomalaisten suussa huonosti, kansa alkoi kutsua sitä kotoisammin lonkeroksi. Myöhemmin lonkero on saanut vielä uusia lempinimiä, kuten lonkku, harmaa ja betonivesi.

”Lonkeron väriksi muodostui raaka-aineiden vuoksi luonnostaan harmaa, eikä sitä ole myöhemminkään haluttu muuttaa. Harmaan värinsä avulla lonkero on erottunut muista juomista”, Räikkönen kertoo.

Lonkeron resepti on salaisuus

Yhtä legendaarinen kuin itse juoma on lonkeron etiketti, josta on alusta saakka löytynyt tuttu elementti: Olympiastadionin juoksuratoja symboloivat raidat. Etiketin väri ja raitojen leveys ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta raidoista Hartwallin lonkerot tunnistetaan yhä.

Vielä 1970–80-luvuilla Alko siirsi lonkeroiden valmistusoikeuden kilpailutusten kautta toimijalta toiselle, mutta 1995 muuttuneen alkoholilainsäädännön jälkeen kaikki panimot ovat saaneet valmistaa lonkeroa. Hartwallilla on kuitenkin hallussaan alkuperäinen lonkeroresepti, joka on tarkoin varjeltu salaisuus.

”Sen verran voin kertoa, että Hartwall Original Long Drink valmistetaan suomalaisesta ginistä, sokerista, greipin makuyhdisteistä ja vedestä”, Heidi Rantala sanoo.

Vesi onkin yksi lonkeron tärkeimmistä raaka-aineista ja myös syy Hartwallin tuotantolaitoksen sijaintiin Lahdessa.

”Pystymme käyttämään juomissamme Salpausselän harjujen suodattamaa raikasta pohjavettä.”

Lonkeron etiketissä on alusta asti ollut Olympiastadionin juoksuratoja symboloivat raidat.

Lonkeroa sukissa ja pönttöuunissa

Hartwallin Original Long Drinkin pakkaus on inspiroinut kotinikkareita mitä innovatiivisimpiin keksintöihin. Lonkeron logo ja raidat ovat päätyneet muun muassa sukkiin, hattuihin, skoottereihin, autoihin ja jopa elokuvatuottaja Markus Selinin uima-altaan pohjaan.

”Viime vuonna saimme tietää, että Lieksassa asuva nainen oli maalannut olohuoneen pönttöuunin lonkerotölkiksi”, Rantala naurahtaa.

Vientituote lonkerosta tuli vasta vuonna 2013, kun juoma päätyi hollantilaisten Hugo Hakvoortin ja Adriaan de Stigterin matkalaukuissa Alankomaihin.

”He tykästyivät lonkeroon niin, että saivat sen lopulta myyntiin Albert Heijn -ketjun kauppoihin.”

Nykyään lonkeroa viedään 15 maahan, joista myynti on kasvanut varsinkin naapurimaissa, kuten Ruotsissa. Brändilähettiläs Kimi Räikkönen on tehnyt juomaa tunnetuksi Aasiassa.

”Tuntuu aina yhtä kivalta bongata tuttu tölkki kaupan hyllyllä ulkomailla reissatessa. Viimeksi minulle kävi niin Lontoossa”, Rantala muistelee.

Kun ananaksesta tuli hitti

Viime kesänä suomalaisilla festareilla ja grillijuhlissa tuntui toistuvan aina sama väri: keltainen. Maaliskuussa 2023 lanseeratun Original Long Drink Pineapplen suosio tuli yllätyksenä Hartwallille.

”Olimme toki panneet merkille trooppisten hedelmien trendin ja saaneet kuluttajilta toiveita ananaksen makuisesta lonkerosta, mutta silti ilmiö yllätti”, tunnustaa tuotekehitysasiantuntija Räikkönen.

Ananaslonkeron makua kehitettiin pitkään ja testattiin myös kuluttajilla.

”Ananaksesta saa yllättävän monia variaatioita, sillä esimerkiksi karkkiananas, purkkiananas tai tuore ananas maistuvat aivan erilaisilta. Jotkut ananakset aiheuttivat ginin kanssa yhdistettynä jopa salmiakkisen maun.”

Tänä kesänä nähdään, päihittääkö uusin makulonkero Gin & Lemonade ananaksen. Vihreän tölkin sisältä löytyy limeä, sitruunaa ja yuzu-hedelmää.

”Sitrushedelmäbuumi on ollut käynnissä pitkään, ja kuluttajatesteissämme Gin & Lemonade pärjäsi jopa ananasta paremmin. Se sopii niille, jotka eivät välitä niin makeasta.”

Sitrushedelmäbuumi innoitti kehittämään uuden lonkeromaun, jossa maistuvat lime, sitruuna ja yuzu-hedelmä.

Vuoden harmain päivä

Mutta mikä on saanut lonkeron pysymään kauppojen hyllyissä 72 vuotta?

”Uskon, että juomaan liittyy monella suomalaisella paljon muistoja ja kansallisylpeyttäkin. Lonkero on pala Suomen historiaa, joka yhdistää kaiken ikäiset”, Heidi Rantala arvelee.

Niin kävi myös vuonna 2018, kun Hartwall keksi ristiä marraskuun kolmannen lauantain Vuoden harmaimmaksi päiväksi. Vaikka kyseessä oli markkinointitempaus, Vuoden harmain päivä jäi elämään.

”Halusimme, että suomalaiset oppisivat myös nauramaan harmaalle vuodenajalle ja nauttimaan siitä yhdessä.”

Niinkin on tosin käynyt, että Vuoden harmain päivä ei olekaan ollut harmaa.

”Marraskuussa 2022 aurinko paistoi Vuoden harmaimpana päivänä täydeltä taivaalta ja lämpöäkin taisi olla 14 astetta.”

Lähteet: Hotelli- ja ravintolamuseo, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto, Oy Hartwall Ab.