Vuosi sitten ukrainalainen Vladimir lähetti Suomeen avunpyynnön – nyt suomalaiset ostavat olutta, jota ei ole myyty täällä ennen

”Aika harvoin se, mitä teen, on tosi tärkeää. Jos maailmasta loppuisi olut, se olisi tosi harmi, mutta kukaan ei siihen kuolisi. Tämä sen sijaan on oikeasti tarpeellista. Tuntuu, että teen ensimmäistä kertaa elämässäni jotakin merkityksellistä.”

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa, espoolainen Henry Johansson tunsi monien muiden suomalaisten tavoin surua, epäuskoa ja vihaa. Juomayritys Galatea beveragesin kaupallinen johtaja huomasi, että sota aiheutti hänelle fyysistä lamaannusta.

1 400 kilometrin päässä Kiovassa ukrainalainen kollega, Obolon-panimon vientipäällikkö Vladimir Olshanskiy joutui sen sijaan toimimaan pakon edessä. Kun Venäjä tunkeutui Kiovaan helmikuun lopussa, Olshanskiy pakeni vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa 350 kilometrin päähän Hmelnytskyin kaupunkiin.

Automatka vei kaksi vuorokautta, sillä ruuhkat olivat valtavat. Perillä odotti kuitenkin väliaikainen rauha.

Samaan aikaan Kiovassa venäläisten panssarivaunut etenivät lähelle Kiovan keskustaa.

Kiovan historiallisessa Obolonin kaupunginosassa, Dnepr-joen syleilyssä, sijaitsee myös Ukrainan suurin panimo ja sen pääkonttori PrJSC ”Obolon”.

Sodan alettua valtava tehdas suljettiin. Osa työntekijöistä jatkoi etätöitä ulkomailla. Palvelusikäiset miehet lähtivät rintamalle.

Vladimir Olshanskiy palasi pääkonttorille huhtikuun lopulla, kun Venäjä oli vetäytynyt kaupungista.

Vientipäällikkö muistelee tulleensa takaisin kaupunkiin, joka tuntui yhtäkkiä oudon autiolta.

”Automatka kotoa tehtaalle vei enää 25 minuuttia. Ennen samaan matkaan meni liki puolitoista tuntia. Ruuhkat olivat poissa”, Olshanskiy sanoo.

Kiovan panimo pystyi jatkamaan toimintaansa sodasta huolimatta.

Tilannetta hankaloittivat venäläisten ohjusiskut. Sähkökatkoja varten työnjohtajat hankkivat tiloihin aggregaatit, jotka tuottivat sähköä polttoaineen voimalla.

Aika ajoin työntekijät joutuivat pakenemaan rakennuksen alakerrassa olevaan pommisuojaan. Sen valtavat huoneet nielivät sisäänsä kaikki suojaa tarvinneet.

PrJSC ”Obolonin” panimo toimii jälleen täydellä voimalla, päivin ja öin.

”Asiat toimivat moitteetta 24 tuntia vuorokaudessa. Mielestäni se on kuin ihme”, Olshanskiy kertoo.

Viime kesästä lähtien Henry Johansson on toimittanut Kiovan tehtaalta olutta myös Suomeen.

Johanssonin ja Olshanskiyn yhteistyö alkoi keväällä 2022, kun suomalaisyrittäjä otti Oboloniin yhteyttä ja kysyi, voisiko hän auttaa kollegaa jotenkin.

Ukrainalaisyrityksen edustaja ehdotti, että Johanssonin yritys ostaisi nopealla aikataululla ukrainalaisin etiketein valmistettuja olutmuovipulloja. Tehdas tarvitsi kipeästi rahaa toimintansa jatkamiseen ja armeijan auttamiseen. Ensimmäinen avunpyyntö kariutui kuitenkin rekkajonoihin rajalla ja EU-lainsäädäntöön.

Sitten Olshanskiy tarjosi myytäväksi olutta, joka tuntui vastaavan suomalaisten makumieltymyksiin. Obolonin tehtaalta tuleva lager oli kevyttä ja maltaista, siis juuri sellaista, jota suomalaiset tapasivat myyntitilastojen perusteella kuluttaa.

”Rehellisyyden nimissä olut valikoitui ilman, että olisimme edes maistaneet sitä. Valitsin sen Vladimirin suositusten pohjalta, sillä sodan alussa näytteitä oli liki mahdotonta saada ulos maasta”, Johansson kertoo.

”Olutrekan kuljettaja odotti autossaan kahdeksan päivän verran. Jonot rajoilla olivat erittäin pitkiä.”

Henry Johansson muistelee, että yhteistyö sotaan joutuneen maan yrityksen kanssa oli aluksi vaikeaa.

Vladimir Olshanskiy oli iloinen, että oli löytänyt luotettavan suomalaisen partnerin. Johanssonilla oli kuitenkin totuttelemista ukrainalaiseen byrokratiaan.

Pienimpäänkin päätökseen tarvittiin Ukrainan päässä virallinen asiakirja leimoineen.

Sähköpostitkin aiheuttivat sekaannuksia.

”Ymmärsimme toisiamme aina väärin. Oli kysymys sitten kulttuurieroista tai erilaisista tavoista hoitaa asioita, väärinkäsityksiä tuli. Sitten päätin, että jatkossa asiat olisi parempi hoitaa puhumalla,” kertoo Johansson.

Olshanskiyn mukaan Obolon on aina halunnut keskittyä vientiin. Laajentuminen Pohjoismaihin oli tarpeellinen siirto, sillä Obolonin markkina-alue oli kutistunut sodan myötä yli 70 vientimaasta noin 40:een.

”Suomen markkinoille pääsy tuntui auringonpilkahdukselta keskellä pimeyttä”, hän sanoo.

Nykyään Johanssonin yritys tuo Suomeen kolmea erilaista Obolon-olutta ja yhtä energiajuomaa. Oluista kahta myydään S-ryhmän liikkeissä.

SOK Marketkaupan ketjuohjauksen tuoteryhmäpäällikkö Mikko Laukkasen mukaan tuotteet ovat myyneet melko hyvin.

”Tämän tyyppiselle tuotteelle kyseessä on kelpo suoritus.”

Osittain myyntiä on lisännyt ihmisten kokema myötätunto. Kaupassa kävijä tunnistaa oluen alkuperän pullon kyljessä olevasta pienestä lipusta.

”Sitten he ostavat sitä uudelleen sen tähden, että olut onkin tosi hyvänmakuinen. Ja sehän meitä ilahduttaa”, Johansson sanoo.

Yrittäjänä hän suhtautuu bisnekseen ukrainalaispanimon kanssa varsin käytännönläheisesti.

”Uskon, että kauppasuhteiden luominen on tärkeä osa jälleenrakentamisprosessia, joka joskus koittaa.”

Myös Olshanskiy katsoo toiveikkaasti tulevaisuuteen. Hänen mukaansa ukrainalaisten haaveena on vielä joskus olla osa Euroopan Unionia.

Tärkeintä on tietenkin rauha.

”Henryn kanssa emme puhu pelkästään oluesta. Hän kysyy minulta joka kerta, miten me voimme. Se, että joku välittää, on tärkeää.”