Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

"Solumaatalouden kehittämisessä pitää tehdä yhteistyötä kuluttajien kanssa, jotta ihmiset voivat luottaa syömäänsä ruokaan", Anneli Ritala sanoo.

Kasvatetaanko tulevaisuuden ruoka tankeissa? Solumaatalous voi ratkaista monta ongelmaa

Teksti:
Anu Vallinkoski
Kuvat:
Satu Kemppainen
Julkaistu: 17.3.2023
|
Muokattu: 17.3.2023
Kymmenen vuoden kuluttua iso osa ruoasta kasvatetaan tankeissa, arvioi tutkija Anneli Ritala.

Ennusteiden mukaan 30 vuoden kuluttua maapallon pitäisi tuottaa ruokaa nykyisen seitsemän miljardin ihmisen sijaan kymmenelle miljardille.

”Ruoantuotannossa ratkaistavien ongelmien kokoluokka on valtava. Haluan tutkimuksillani ratkaista ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten elämään. Se, että työllä on tarkoitus, motivoi minua”, sanoo Anneli Ritala, joka työskentelee johtavana tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä.

Viimeiset kymmenen vuotta Ritala on paneutunut tutkimusryhmineen solumaatalouteen eli ruoantuotantoon soluviljelmien avulla. Farmasian tohtoriksi väitelleellä tutkijalla on takanaan yli 30 vuoden ura VTT:llä.

”Yhä joka aamu tuntuu siltä, että töihin on mukava mennä”, hän vakuuttaa.

Ritalan oma suhde ruokaan on mutkaton. Hän on kaikkiruokainen, vaikka lautasella onkin yhä useammin kasvisruokaa. Oma työ ja ruoantuotannon kestävyyden miettiminen on vaikuttanut ruokatottumuksiin.

Tässä Anneli Ritalan kolme ruokateesiä:

1. Solumaatalous ei ole mikään uusi juttu.

”Solumaatalous saattaa kuulostaa kaukaiselta tulevaisuudelta. Todellisuudessa olemme voineet ostaa kaupasta jo pitkään solumaatalouden tuotteita, kuten ihan tavallista leivinhiivaa tai lihan sijaan proteiinin lähteenä käytettävää quornia. Toistaiseksi kaupalliset tuotteet ovat kuitenkin vielä harvassa.

Solumaataloudessa on kyse kirjaimellisesti solujen kasvattamisesta. Kasvi- tai eläinsoluja, hiivoja, sieniä tai muita mikrobeja kasvatetaan fermentoreissa eli tankeissa, jotka muistuttavat oluen panemisessa käytettyjä käymisastioita.

Soluviljelmä saa alkunsa esimerkiksi pieniksi paloiksi leikatuista kasvin osista. Leikkauspinnalle alkaa sopivissa olosuhteissa kasvaa arpikudosta, ja juuri tätä arpikudosta kasvatamme.

Todellisuudessa olemme voineet ostaa kaupasta jo pitkään solumaatalouden tuotteita, kuten ihan tavallista leivinhiivaa.

Olemme VTT:llä viljelleet näin esimerkiksi kahvin soluja sekä eri marjojen solukkoja. Lopputuote on puuromaista biomassaa, ei kokonaisia kahvipapuja tai mesimarjoja.

Massan maku on hyvin mieto, mutta kuitenkin tunnistettava. Ravintoarvoiltaan kasvibiomassa on yleensä täyttä tavaraa, sillä siinä on paljon proteiineja ja kuituja.

Pisimmällä solumaatalous on mikrobien ja kasvisolujen viljelyssä. Eläinsolujen tuotanto on sen sijaan paljon hankalampaa.

Toistaiseksi solumaatalouden tuotteiden saattaminen kaupan hyllyille on ollut hidasta ja kallista. Uusi tuote vaatii paljon tutkimusta, ja uuselintarvikkeita koskeva lupamenettely on pitkä ja kiemurainen. Lupien hankkiminen yhdelle uudelle tuotteelle voi maksaa miljoonia euroja.

Seuraava suomalainen solumaatalouden tulokas markkinoilla lienee Solar Foodsin proteiinipitoinen jauhe Solein. Parin vuoden päästä elintarviketeollisuus hyödyntänee soleiinia raaka-aineenaan hyvin monenlaisissa tuotteissa. Sitä voi käyttää vaikkapa jäätelössä, letuissa tai kasvispullissa.”

2. Ihmiskunnan kohtalo ratkaistaan laboratorioissa.

”Soluviljelmissä kytee valtava mahdollisuus. Tulevaisuudessa voimme kasvattaa suuret määrät ravintoa missä päin maailmaa tahansa.

Tavanomaiseen maatalouteen verrattuna solumaatalous vie 90 prosenttia vähemmän maapinta-alaa ja tuottaa 70–75 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä.

Tankeissa viljelemällä voi sekä hillitä ilmastonmuutosta että koettaa sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Sään ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden ja myrskyjen, lisääntyminen ei vaikuta solumaatalouden tuotantoon. Toisaalta vapautuneet peltomaat voi metsittää hiilinieluiksi. Vapautuva maapinta-ala voi lisätä myös luonnon monimuotoisuutta.

Tankkien kätköissä voi muhia makuja, jotka ovat vaarassa hävitä maailmasta.

Maatalouskoneiden, pitkien kuljetusten ja keinolannoitteiden aiheuttama hiilikuorma jää soluviljelyssä syntymättä. Hukkaa ja hävikkiäkään ei tule samaan tapaan kuin perinteisessä maataloudessa, sillä koko biomassa on käyttökelpoista ravintoa.

Soluviljelmät ovat toivottavasti vastaus siihen, mistä maapallon alati kasvava väestö saa riittävästi ruokaa.

Tankkien kätköissä voi muhia makuja, jotka ovat vaarassa hävitä maailmasta kasvitautien tai kasvuympäristöjen tuhoutumisen takia. Esimerkiksi mesimarja on entistä harvinaisempi, ja kasvitaudit uhkaavat banaania.”

3. Tulevaisuudessa ruokaa tuotetaan monella tavalla.

”Vaikka solumaatalous olisi arkipäivää 5–10 vuoden päästä, tavanomainen maatalous ei ole häviämässä. Uskon, että tulevaisuudessa ruokaa tuotetaan monella eri tavalla.

Vastaisuudessa pitää miettiä entistä tarkemmin, mikä on maapallon kestävyyden kannalta paras tuotantotapa eri ruoka-aineille.

Perinteisen maatalouden tuotteet voivat tulevaisuudessa olla jonkinlaista arjen luksusta. Kanankasvattajat tuottavat aamiaispöydän kananmunat, mutta elintarviketeollisuuden käyttämä kanamunan valkuainen kasvaakin tankissa.

Todennäköistä on, että suuri osa syömästämme ruoasta on tulevaisuudessa jonkinlaista hybridiruokaa, jonka valmistuksessa käytetään sekä perinteisen että solumaatalouden tuotteita. Hillon sokeri voi tulla pellolta ja vadelman solumassa fermentorista.”

Näin syön

  • Jääkaapissani on aina kurkkua. Kaikki perheessämme pitävät siitä. Kurkku on erinomainen eväs, sillä siinä on vettä ja se vie pahimman nälän.
  • Jos olisin ruokalaji, olisin tomaattikeitto. Voin panna höysteeksi perunaa, porkkanaa, valkosipulia, chiliä, tuorejuustoa. Katson, mitä kaapista löytyy.
  • 80-vuotiaana haluaisin syödä lettuja, jotka on tehty soleiinista ja mikrobista tuotetusta kananmunan valkuaisesta. Päälle nauttisin soluviljelmällä tuotettua kahvia ja suklaata.

Anneli Ritala työskentelee johtavana tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä.

Lue myös