Lääkäri kehotti välttämään sokeria ja vehnää – nyt Magnus tuo Suomeen vanhoja viljalajikkeita - Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Lääkäri kehotti välttämään sokeria ja vehnää – nyt Magnus tuo Suomeen vanhoja viljalajikkeita

Magnus Selenius vaalii vanhoja viljalajikkeita

Magnus Selenius Luomuviljelijä, Nybyn tila

Luomuviljelijä Magnus Selenius vaalii vanhoja viljalajikkeita. Yhden hän toi takaisin Suomeen norjalaisen autiotilan riihestä.

Jaa Somessa
Teksti
Riina-Maria Metso
Kuvat
Sami Kuusivirta

Tapahtumaketju alkoi reilut viisi vuotta sitten, kun luomuviljelijä Magnus Selenius joutui pidemmäksi aikaa sairaalaan tulehtuneen jalan vuoksi. Kotiin lähtiessä häntä kehotettiin välttämään sokeria ja vehnää, koska ne lisäävät tulehdusriskiä. Syö mieluummin spelttiä tai ruista, vinkkasi lääkäri.

Selenius meni vielä pidemmälle: hän alkoi viljellä spelttiä itse.

”Hurahdin täysin spelttiin sen terveysvaikutusten vuoksi. Vanhat viljat ovat monesti mineraali- ja proteiinipitoisempia kuin modernit ja jalostetummat. Moni herkkävatsainenkin pystyy syömään spelttiä vehnän sijaan. Samoja ominaisuuksia on tarkoitus etsiä myös muista vanhoista vehnistä”, Selenius kertoo.

Metsäsuomalaiset veivät viljan Norjaan 1500-luvun lopulla.

Sattumalta speltti johdatti hänet myös toisen vanhan viljalajikkeen luo. Pohjoismaiden maatiaisviljaseminaarissa Selenius törmäsi norjalaisviljelijöihin, jotka olivat löytäneet kaskiruista norjalaisen autiotilan riihestä. Sitä Suomessa ei ollut tavattu enää vuosiin, vaikka nimenomaan metsäsuomalaiset veivät viljan Norjaan 1500-luvun lopulla. Selenius sai viljelijöiltä vaihtokaupassa pienen pussin kaskiruista, jonka hän kuljetti Suomeen ja istutti omalle pellolleen.

Nyt kaskiruista kasvaa espoolaisella pellolla jo viides sato. Palkkansa Selenius saa edelleen speltin, härkäpavun, öljypellavan ja rypsin viljelystä, ja niin hän aikoo jatkossakin saada. Mutta Selenius laittoi hyvän kiertämään: hän lähetti kaskiruista kokeiltavaksi puolelle tusinalle suomalaiselle viljelijälle.

"Itse en ole leipuri enkä mylläri, vaan mielenkiintoni on kokeilla viljelyssä uusia asioita."

”Vanhoja viljoja ei oikein löydy nykyään mistään. Minulla oli se tavoite, että kaskiruis täytyy saada takaisin suomalaiseen viljelyyn. Toivon, että joku pystyisi myös tuotteistamaan sen. Itse en ole leipuri enkä mylläri, vaan mielenkiintoni on kokeilla viljelyssä uusia asioita.”

Kokeiluja Seleniuksen pelloilla onkin vuosien mittaan tehty. Viljelykokeilujen ohella tilalla on testattu eri koneita ja maanmuokkausta sekä mitattu ravinnevaluntoja pelloilta. Nyt Selenius on mukana hiilipilottihankkeessa.

Vanhoissa viljoissa saattaa olla selvästi vahvempi maku.

Parhaillaan Seleniuksen kellarissa itää maatiaisvehnää, kaskiruis on pellolla lumen alla. Vanhoissa viljoissa on myös haasteensa. Maatiaisvehnän korsi kasvaa niin pitkäksi, että se helposti lakoaa maata myöten. Myös kaskirukiin korsi on parhaimmillaan peräti 2,5 metriä pitkä. Juuri näihin ominaisuuksiin Selenius tarttuu kehittelemällä lajeista helpommin käsiteltäviä.

Maku ei sekään ole Seleniukselle vähäisin seikka viljojen valinnassa. Joissain vanhoissa viljoissa saattaa olla selvästi vahvempi maku. Speltti tuo leipään myös mehevyyttä, kun gluteenia ei ole jalostettu kovaksi leivontaominaisuuksien parantamisen toivossa. Samaan voisi ehkä pystyä jokin vanha maatiaisvehnä tai niistä kehitetty versio, pohtii Selenius.

Entäpä se lääkärin neuvo, jonka Selenius sai sairaalareissun päätteeksi? Sillä on ollut hyvät seuraukset.

”Oloni on ollut parempi siirryttyäni spelttiin ja rukiiseen. Ja vaikka tarkoituksena ei ollut keventää painoa, se tuli sivujuonena, kun tyhjät kalorit jäivät pois.”

Lue lisää luomuviljoista

Julkaistu: 25.3.2019
Muokattu: 1.7.2019
Jaa Somessa