"Äitini oli kotoisin Pohjois-Karjalan Lieksasta. Mummilan perusruokaa olivat perunavelli ja itse ongitut ahvenet. Juhlissa tarjottiin muikkukukkoa.
Lapsen näkökulmasta juhlallisin ruoka oli kiukaalla foliokääreessä paistettu lenkkimakkara, jota sai saunan jälkeen. Vieno-mummi piilotti makkaran viiltoihin omenalohkoja ja luumuja ja valutti päälle siirappia.
Isän perheessä Tampereella pöydässä oli pyhänä valkoinen liina ja paremmat astiat. Juhlaruoaksi tarjottiin uunikalaa ja keitettyjä perunoita. Lisukkeena oli laatikoita, jotka saattoivat olla pitopalvelun tekemiä.
Lapsuudenkodissani juhlapöydän kruunasi isän kengänpohjaksi paistama sisäfileepihvi tai äidin uunissa hauduttama talouskyljys. Arkena söimme kotiapulaisen tekemiä jauheliharuokia.
Kun muutin omaan kotiin, luovuin punaisesta lihasta kokonaan. Tyttäreni on omaksunut saman ruokavalion, joten meillä ei syödä pääsiäisenä lammasta eikä jouluna kinkkua. Juhlapöydän pääherkku on parvekkeella savustuslaatikossa valmistettu kala. Juhlakattaukseen kuuluvat rennosti silitetty liina, perintöastiasto, kynttilät ja tuoreet kukat.
Olemme urheileva perhe. Syömme siis terveellisesti: vältämme valkoista viljaa ja sokeria. Jälkiruoat syntyvät rahkasta, marjoista ja raakasuklaasta.
Olen absolutisti, eikä meillä tarjota alkoholia edes juhlissa. Silloin kenenkään ei tarvitse miettiä, tuliko otettua yksi lasi liikaa lasten nähden. Kun käymme pöytään, luemme ruokarukouksen ja panemme kännykät pois. Yhteinen ateria on paras paikka vaihtaa kuulumisia ja parantaa maailmaa."
