Moni innokas vierailija saapuisi eläinten vanhainkotiin mielellään heti aamusta. Heikki Laaksonen joutuu kuitenkin pysymään tiukkana. Eläimet pitää juottaa, juoma-astiat pestä ja muut tärkeät tehtävät hoitaa rauhassa.
"Rutiinit vievät lähes koko aamupäivän", Laaksonen sanoo.
Hän perusti eläinten vanhainkodin Ylistaroon Etelä-Pohjanmaalle puolisonsa Liisa-Cristiina Laaksosen kanssa. Jopa 200 ikääntyvästä eläimestä huolehtiminen vaatii sitkeää puurtamista aamusta iltaan.
Talvisin pariskunta pärjää kahdestaan, laidunkautena eläinten vanhainkodissa työskentelee pari harjoittelijaa. Vapaaehtoisvoimin pyörivässä Wanhassa Markissa saavat kesäisin vierailla myös ulkopuoliset.
Eläkepäiviään ovat päässeet viettämään vanhat tuotantoeläimet ja lopetusuhan alle joutuneet eläimet. Välillä eläimiä on löytynyt hylättyinä Laaksosten portin pielestä.
Heikki Laaksonen uskoo, että aikanaan paikalle löytyy jatkaja. Häneltä tosin vaaditaan paljon: ehdotonta eläinrakkautta, mutta myös realismia ja kykyä hallita raha-asioita.
"Tänäkin aamuna sain istuskella rauhassa ja nauttia luonnosta ja eläimistä. Me olemme pari metriä lähempänä taivasta, tällaisella mäen nyppylällä", hän kuvailee.
Laaksoselle kaikki eläimet – kanat, possut, vuohet, aasit, kanit, hevoset ja 300-kiloinen karju – ovat rakkaita. Eläimen kuolema on aina murheellinen tapahtuma, vaikka ne tuntuvatkin tietävän oman lähdön hetkensä.
"Itkut on itkettävä ja hyväksyttävä se, että tämä on kaikilla meillä edessä. Eläimet ovat saaneet elää viimeiset vuotensa vapaata ja kiireetöntä elämää lajitoveriensa seurassa. Toivon itsellenikin samaa."