Mari Karppisen puolisolta udeltiin töissä asiaa, jota Suomessa ei ikinä kysellä

Oli tammikuun puoliväli, ja teimme sinä päivänä kumpikin kotona töitä. Puolisoni Shoshi koputti toimistohuoneeni oveen.

”Minulla oli juuri aika erikoinen puhelu pomon kanssa”, hän sanoi.

Aavistin saman tien, että puhelu liittyi vauvaan ja äitiysvapaisiin. Amerikkalainen vaimoni oli nimittäin raskaana, ja meidän esikoisestamme, 2-vuotiaasta Almasta oli tulossa isosisko.

Shoshi oli kertonut pomolleen hieman hermostuneena, että aikoi pitää neljän kuukauden vanhempainvapaan yhtiön tarjoaman kahden kuukauden sijasta.

Yhdysvalloissa työnantajat eivät välttämättä kustanna ollenkaan äitiysvapaata. Niinpä Shoshin parin kuukauden palkallista äitiysvapaata saattoi jo pitää hyvänä. Loput kaksi kuukautta Shoshi voisi saada pientä korvausta New Yorkin osavaltiolta.

Naispuolinen pomo oli kuunnellut Shoshin suunnitelmaa aluksi ymmärtäväisenä, kunnes hän yllätti kysymällä:

”Aiotko imettää?”

Shoshi häkeltyi henkilökohtaisesta kysymyksestä, mutta kuvitteli sen liittyvän New Yorkin lakiin, jonka mukaan työpaikkojen on tarjottava tuoreille äideille imetykseen soveltuva tila. Töihin palaavat imettävät äidit tarvitsevat yksityistä tilaa maidon pumppaamiseen.

”Aion yrittää, mutta en tietenkään ole varma, tuleeko minulta tarpeeksi maitoa”, Shoshi vastasi varovaisesti.

Pomo aloitti pitkän palopuheen, miten hän itse imetti lapsensa, vihasi toimistolla pumppausta ja nyt pelkää Shoshin mahdollisen imettämisen aiheuttavan sen, ettei Shoshi palaa täysipäiväisesti töihin.

Shoshi yritti puhua imettämisen puolesta kertomalla, kuinka Alman ollessa vauva minä matkustin reportaasimatkoilleni pumppu mukanani, raahasin vain maitopussit kylmälaukussa kotiin.

Suomen yhteiskunnan palvelut tuntien Shoshin ja pomon keskustelu tuntuu älyttömältä. Tunnen monta Suomessa asuvaa äitiä, jotka olivat ainakin vuoden kotona vauvan kanssa.

Osa onnistui selviämään yhteiskunnan tarjoamilla tuilla jopa kaksi vuotta. Työpaikka odotti äitiä koko vapaan ajan, eikä kukaan kysellyt imettämisestä.

New Yorkin kaveripiirissämme ei ole ketään, joka olisi ollut niin kauan vanhempainvapaalla kuin itse olin Alman kanssa – yli viisi kuukautta. Brooklynin naapurustossamme päivähoitopaikkoja on jo kuuden viikon ikäisille vastasyntyneille, sillä moni joutuu palaamaan töihin lähes saman tien.

Shoshi sai lopulta pomonsa rauhoitettua. Hän kertoi, ettei hänellä ole varaa olla palaamatta täysipäiväisesti töihin.

Syynä on se, että perheemme terveysvakuutus on Shoshin työpaikan kautta, ja kahden kuukauden yhtiön maksaman äitiysvapaan jälkeen kaikki terveydenhoitomaksut koituvat meidän maksettavaksi.

Maksamme runsaat 1000 dollaria kuussa, mikä on vain osa vakuutuksen kokonaiskustannuksista, Shoshin työpaikka maksaa loput. Kokonaisuudessaan terveysvakuutusmaksumme nousee lähes 4000 dollariin kuukaudessa yhtiön tarjoaman äitiysvapaan jälkeen.

Yhdysvallat on ainoita teollistuneita maita, jossa valtio ei tarjoa palkallista äitiys- tai vanhempainvapaata. Julman järjestelmän seurauksena vastasyntyneen vanhempien työpaikoilla on valta päättää, kauanko vanhemmat saavat olla kotona vauvan kanssa.

Kun toisesta lapsestamme meni lapsivesi yllättäen yli kolme viikkoa etuajassa, Shoshin ensireaktio olikin ottaa kannettava tietokone mukaan sairaalaan.

Supistuksien alkaessa Shoshi hoiti vielä viimeiset työtehtävät, jotta työpaikka odottaisi vanhempainvapaan jälkeenkin.