Miten kertoa Ukrainan kriisistä päiväkoti-ikäiselle lapselle, entä yläasteella olevalle nuorelle?

Mieli ry:n asiantuntijapsykologi Elina Komulainen muistuttaa, että lapsia ja nuoria ei saa jättää yksin ahdistuksen, surun ja pelon tunteiden kanssa.

”Kaikenikäisten lasten kanssa on tärkeää lähteä liikkeelle lapsen omista ajatuksista ja tunteista. Aikuisen ei tule tiedottaa aktiivisesti, vaan kuulostella lasta tai nuorta.”

Lapsen kanssa voi puhua kirjaimellisesti sodasta, mutta tärkeintä on korostaa, että meillä ei ole hätää. Aikuisen tulisi myös olla kuormittamatta lasta omilla ahdistuksen tunteillaan.

”Aikuisen tunteet tarttuvat herkästi kaikenikäisiin lapsiin. Omia tunteita voi purkaa aikuisten kesken, mutta lapselle pitäisi tarjota rauhoittavaa ja kiireetöntä seuraa.”

Lue alta Komulaisen vinkit siitä, miten sotatilannetta kannattaa käsitellä eri-ikäisten lasten kanssa.

• Suojaa pientä lasta sota-aiheiselta uutisoinnilta.

• Sodasta ei tarvitse jutella aktiivisesti päiväkoti-ikäisen kanssa. Lapsen kanssa voi puhua, että ikävä kyllä maailmassa on sota, jossa ihmiset taistelevat, mutta on keskeistä sanoa, ettei meillä ole hätää.

• Korosta, että sota on kaukana ja me olemme turvassa. Muistuta, että minä ja muut aikuiset pidämme sinusta huolta, ja luo toivoa kertomalla, että jos jotakin pahaa tapahtuisi, niin selviäisimme siitä kyllä.

• Vahvista läheisyyttä lapsen kanssa ottamalla hänet syliin, kun puhutte aiheesta.

• Pyri jatkamaan arkea mahdollisimman normaalisti. Rutiinit ovat tärkeitä ja tuovat turvaa meille kaikille, mutta erityisen tärkeitä ne ovat pienille lapsille.

• Alakouluikäiselle riittää, että tosiasioita käydään lyhyesti läpi.

• Kouluikäinen lapsi voi törmätä sota-aiheiseen materiaaliin sosiaalisessa mediassa ja hakee jo aktiivisesti tietoa. Kysy, minkälaisiin sotaan liittyviin asioihin lapsi on törmännyt ja onko jotain, mikä erityisesti huolestuttaa. Muistuta, että olet käytettävissä ja että voitte yhdessä pohtia, ovatko asiat kuten somessa on esitetty.

• Rajaa lapsen somen käyttöä, jos se menee liiallisuuksiin, ja lisää perheen yhteistä aikaa niin, että voitte tarvittaessa seurata maailman tapahtumia yhdessä. Lapselle, nuorelle eikä aikuiselle tee hyvää elää jatkuvassa uutistulvassa. Perheen muu yhdessäolo on tässä tilanteessa erityisen tärkeää.

• Alakouluikäinen voi surra ihmisten kärsimystä ja kuolemaa. Kerro lapselle, että me aikuiset autamme parhaamme mukaan niitä ihmisiä, jotka kärsivät sodasta.

• Painota lapselle, että suurin osa ihmisistä ei halua sotaa ja tekee töitä sen eteen, että sota saataisiin loppumaan.

• Kysy yläkouluikäiseltä suoraan, mitä nuori on sodasta kuullut. Mitä ajatuksia ja tunteita sota herättää? Onko joku asia, mikä painaa mieltä erityisesti? Rohkaise teiniä puhumaan, jottei hän jäisi pyörittelemään asioita yksinään.

• On ok, että nuori seuraa uutisia ja sosiaalista mediaa. Tieto voi helpottaa nuorta, mutta seuraa aktiivisesti nuoresi somen käyttöä. Ehdota tarvittaessa somen vastapainoksi muuta tekemistä.

• Moni teini tuntee pelkoa, surua, ahdistusta ja myös vihaa. Teiniä saattaa suututtaa se, että maailmassa tapahtuu tällaista. Kerro, että kaikki tunteet ovat sallittuja.

• Kaikki teinit eivät pysty sanoittamaan tunteitaan. Kannusta nuorta kirjoittamiseen, piirtämiseen tai maalaamiseen, jos se on puhumista helpompaa.

• Nuorella on usein tarve kanavoida tunteensa toimintaan. Mieti teinin kanssa, mitä konkreettista voitte tehdä: esimerkiksi mihin kohteeseen voisitte perheenä lahjoittaa rahaa.

• On tärkeää, että aikuinen kuulee nuorta ja juttelee tämän kanssa. Jos omat paukut tuntuvat kuitenkin loppuvan, voi nuorta kuitenkin kehottaa jatkamaan juttua toisenkin aikuisen kanssa esimerkiksi Sekasin-chatissa tai Sekasin Gaming -verkkoyhteisössä.