Mummo opetti Aake Kallialan kalastamaan – ja vuosien jälkeen isoäidin pikku-Rapala lumosi lopullisesti - Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Mummo opetti Aake Kallialan kalastamaan – ja vuosien jälkeen isoäidin pikku-Rapala lumosi lopullisesti

Kuha on Aake Kallialan mielisaalis. ”Loistava kala niin savustettuna, paistettuna kuin keitossakin.”

Kuha on Aake Kallialan mielisaalis. ”Loistava kala niin savustettuna, paistettuna kuin keitossakin.”

Isoäidin omalaatuinen kalakeitto jäi kuusivuotiaalle pikkupojalle elävästi mieleen. ”Uimarakot naksuivat kivasti hampaissa”, Kalliala muistelee.

Jaa Somessa
Teksti
Kaisa Hako
Kuvat
Anna-Katri Hänninen

Mummo on se, jonka vanavedessä näyttelijä Aake Kalliala oppi kalastamaan. Ensin pikkupoikana, sitten vähän isompana poikana.

”Pentuna minulla oli tapana käydä mummon kanssa kalassa Päijänteellä Heinolassa, jossa silloin asuimme”, Kalliala muistelee.

Mummo oli kova kalastamaan milloin milläkin: ongella, verkoilla ja uistimella. Aake-poika seuraili vierestä ja otti mallia.

”Olisinko ollut viisi-kuusivuotias, kun oltiin kerran kalassa mummon kanssa kahdestaan. Mummo heitti virveliä, minä ongin siinä vieressä. Yhtäkkiä molemmat saimme kalan ihan yhtä aikaa: minä sain hauen ja mummo ihan helkatin pienen ahvenen! Homman pitäisi mennä aivan päinvastoin. Yleensä ongella saa pikkukaloja ja virvelillä isompia”, Kalliala myhäilee.

Mummo osasi myös tehdä ”hiton hyvää” kalakeittoa.

”Hän teki sen kirkkaaseen liemeen ja pani siihen myös kalojen uimarakot, jotka naksuivat kivasti hampaissa. En ole kyllä sen jälkeen nähnyt rakkoja missään kalakeitossa!”

Mummon uistin sytytti harrastuksen

Lapsuusvuosien jälkeen kalastukseen tuli pitkä tauko — mitä nyt kaverien kanssa käytiin joskus pilkillä. Kalliala muistelee olleensa jo melkein kolmissakymmenissä, kun kerran mökillä Mikkelissä silmiin osui mummon vanha uistin.

”Sininen pikkuinen Rapalan uistin. Sitä lähdin vetämään vähän kuin huvikseni, ja rupesi tulemaan ihan hirveästi saalista! Se jotenkin sytkäytti minut uistelemaan, ja siitä saakka se on ollut minun harrastukseni. Verkkohommiin en ole ikinä syttynyt, ne kun tuntuvat aina olevan sotkussa”, Kalliala sanoo.

Kalliala asui vuosia Helsingissä ja kalasti myös siellä.

”Meillä oli uisteluvene Katajanokalla. Kustaanmiekasta vain ulos, ja sitten mentiin pitkin kivien reunoja — sieltä sai taimenta ja muuta mukavaa.”

Kalliala tunnustaa, että Helsingin-vuosina kalastamaan piti päästä aina, keinolla millä hyvänsä. Uistelu vei kaiken vapaa-ajan.

”Jos oli huono sää, päivä oli pilalla.”

Nykyisin Kalliala asuu Mikkelissä ja kalastaa edelleen, mutta ei enää niin fanaattisesti.

”Silloin tällöin uistelen meidän mökillä. Kuha on mielisaalis”, hän kertoo.

”Se on loistava kala niin savustettuna, paistettuna kuin keitossakin.”

Kalakeiton Kalliala valmistaa tietenkin kirkkaaseen liemeen — ihan kuin mummokin aikanaan. Ilman uimarakkoja tosin.

”Ihan parhaan keiton saa mateesta. Se on niin maukas.”

Aake Kallialan ruokavinkki: ”Munagrillillä voi loihtia vaikka mitä!”

”Kala on niin monipuolinen raaka-aine, että siitä saa ihan mitä vain. Viime aikoina olen innostunut kokkaamaan kalaa munagrillilllä eli keraamisella hiiligrillillä. Se on pelien peli — sillä loihtii vaikka mitä, ja lämmöt voi säätää millilleen. Grillaamisen lisäksi sillä voi hauduttaa tai vaikka antaa grillikalalle pienen savutupsauksen.”

Kalastus & kala:

Kalankäsittely:

Julkaistu: 9.5.2019
Muokattu: 15.11.2019
Jaa Somessa