Kala on ravitsevaa ja terveellistä syötävää, mutta siihen voi kertyä myös haitallisia ympäristömyrkkyjä. Kirjolohessa ja muissa kasvatetuissa kaloissa ympäristömyrkkypitoisuudet ovat pieniä, sillä kalojen ruokinnassa käytettävän rehun laatua valvotaan.
Itämerestä pyydettyä lohta, taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Ne ovat rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä, jotka kertyvät elimistöön iän myötä. Runsas altistuminen näille yhdisteille voi aiheuttaa terveyshaittoja.
Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat Itämeren kaloissa suurimmillaan 1970-luvulla. Itämeren silakan dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet 2000-luvulla alle puoleen aikaisemmista pitoisuuksista.
Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita. Runsas altistuminen metyylielohopealle on riski etenkin lapsen kehittyvälle keskushermostolle.














