Kummituksen lumoissa
Kun ilta tummenee, joukko kulttuurimatkailijoita vaeltaa kohti kävelymatkan päässä olevaa Nordea-konserttitaloa. Moderni ja räikeiden mainosvalojen täplittämä rakennus ei säväytä ensivaikutelmallaan, mutta konserttisalin avaruus ja akustiikka sulkevat syliinsä pian paatuneimmankin konserttikävijän. Ilmassa on juhlan tuntua, onhan kyseessä Oopperan kummituksen Tallinnan ensi-ilta, ja liki kaksituhatpaikkainen sali on ääriään myöten täynnä. Pian valot sammuvat ja Oopperan kummituksen järisyttävät ensisävelet halkovat pimeyttä.
Pariisin oopperaan sijoittuva kauhutarina kertoo Erikistä, kasvoiltaan epämuodostuneesta miehestä, ja hänen pakkomielteisen rakkautensa kohteesta Christinestä, joka joutuu vaikean valinnan eteen aidon rakkauden ja sen menettämisen pelossa. Tarton Venemuine-teatterin tulkinnassa esityskieli on eesti, mutta suomen- ja englanninkielinen tekstitys pitää juonessa kiinni. Musiikin kieli on universaali, ja upea puvustus sekä lavastus täydentävät elämyksen.
Väliajalla tapaamme suomalaisen ystävätärkolmikon. On hyvä hetki kilistää onnistuneelle irtiotolle.
"Upeahan tämä on! Kannatti lähteä", naiset kehuvat Oopperan kummitusta.
Epämuodostuneen kummituksen tarinaa seuratessa toinen puoliaika lentää kuin siivillä. Kun musikaali on ohi, yleisö osoittaa suosiotaan seisaaltaan.
Onnittelukimput kulkeutuvat illan tähdille lavalle, kumarruksia, lisää taputusta, taas kumarruksia – bravo! yleisö mylvii.
Teatterin taidonnäytös
Päkiät huutavat armoa korkokengistä, kun kello lähenee puoltayötä, mutta törmäämme vielä hotellin aulassa Hasarin pariskuntaan. Oliko esitys näkemisen arvoinen?
"Mitenkähän tämän nyt muotoilisi", Allan Hasari kiemurtelee, mutta rohkaisee mielensä.
"Esitys oli ehdottomasti näkemisen ja kuulemisen arvoinen. En valitettavasti pääse yli kielikysymyksestä, koska englanniksi laulettuna Oopperan kummitus tuntuu ainoalta oikealta. Mutta esitys oli hyvä, varsinkin kun ottaa huomioon resurssit, jotka Vanemuine-teatterilla luultavasti on ollut käytössään."
Kummituksen roolin tehnyt norjalainen näyttelijä ja laulaja Stephen Hansen ei saa Hasarin varauksetonta tukea, vaikka moni kanssakuulija ihasteli juuri hänen suoritustaan Christinen roolin laulaneen sopraano Maria Listran ohella.
"No, parani Hansenin laulu silti loppua kohden", Hasari antaa vähän myöten.
"Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten Suomen Kansallisooppera ottaa tämän suurspektaakkelin haltuunsa. Tuskin maltamme odottaa", Hasarin pariskunta sanoo.
Aulan sohvilla jalkojaan lepuuttavat myös parkettien partaveitset, Tarja ja Jaakko Toiviainen. Esitys oli heidän mielestään upea, mahtipontista musiikkia ja taidokasta tulkintaa myöten.
"Nyt nukkumaan, että huomenna jaksaa taas tanssia", Tarja Toiviainen huikkaa.
Loungen rauhaa
Aamun kultaisessa kajastuksessa pääosassa ovat jälleen Tallinnan lukuisat tornit, jotka piirtyvät hotellin ikkunaan postikorttimaisemana. Hotelli Estorian aamiaissalissa tunnelma on levollinen ja henkilökunta puhuu lähes kuiskaamalla.
Aamiainen on rakennettu yhteistyössä ravitsemusterapeuttien kanssa, ja se on parasta miesmuistiin: täydellinen hotelliaamiainen virolaista lähiruokaa, luonnonjogurttia, mustikoita ja talkkunaa unohtamatta.
Paluu on menomatkaa rauhallisempi. Tyydymme löhöilemään enimmäkseen laivan loungessa, jossa kahvi on pehmeää, pientä suolaista riittää naposteltavaksi ja langaton netti rullaa vaivattomasti. Bellezza-myymälässä parfyymin tuoksu leijailee ilmassa, ja viime hetken tuliaiset löytävät tiensä ostoskoreihin Eckerö Marketissa.
Sininen horisontti on rauoittava, eivätkä m/s Finlandialla tänäänkin matkaavat 550 asiakasomistajaa voi olla väärässä: meritie on paras tie Tallinnaan ja takaisin.