Sointu Borg avoimena kolumnissaan: Olen ollut helppo saalis

Menetän helposti hermoni sinisilmäisiin ihmisiin. Jos huomaan jonkun olevan läheistensä ohjailtavissa, saatan tuntea jopa raivoa.

Syy tähän on selvä: se muistuttaa liian kipeästi menneestä minusta. Soinnusta, jonka miellyttämisen tarve johti monivuotiseen paniikkihäiriöön sekä itsetunnon totaaliseen romuttumiseen. Armottomuuteni suhteessa naiiviuuteen kumpuaakin turhautumisesta itseäni, ei niinkään ympäristöäni kohtaan.

Empaattisena ihmisenä olen ikävissäkin tilanteissa toistellut itselleni, että jokaisen ihmisen taustalla on tarina. Olen halunnut ymmärtää toista, joten olen järkeistänyt vastapuolen oikullisuutta uskottelemalla itselleni ”ettei toinen sitä oikeasti tarkoita”.

Naiivius ja usko ihmisyyteen ovat sotkeutuneet myrkyllisesti toisiinsa. Olen tuntenut syyllisyyttä, ymmärtänyt liikaa ja pelännyt tuottaa pettymyksiä. Olen siis ollut helppo saalis – kaikkea sitä, mitä dominoiva persoona vastapuolelta odottaa.

Liiallinen ”kärsivällisyyteni” on johtanut siihen, että olen löytänyt itseni yhä uudestaan henkisestä kuristusotteesta. Lopulta olen tajunnut, ettei kukaan koskaan pyytänyt minua pienentämään itseäni. Olen alistunut pompoteltavaksi täysin omaehtoisesti ja syyttänyt ulkopuolisia siitä, etten osaa itse vetää terveitä rajoja.

Kokemuksesta tiedän, että syyllistävä manipulaattori ja krooninen syyllistyjä ovat todellinen unelmaliitto. Manipuloija saattaa käyttää guilt trippingiä eli kääntää ihmisen syyllisyydentunnon tätä itseään vastaan, ja se vasta on helppoa. Tämä johtuu siitä, että miellyttäjän tarve vastata muiden tarpeisiin on vaistoakin voimakkaampaa.

Jos sanot, ettei sinua ole koskaan manipuloitu, et luultavasti vain ole huomannut, miten joku yrittää ohjailla sinua haluamaansa suuntaan.

Sanalla manipulaatio on karu klangi. Jokainen manipulaattori ei kuitenkaan ole uhrejaan alati metsästävä persoonallisuushäiriöinen psykopaatti. Hän voi olla perheenjäsen, kumppani tai vieressäsi istuva kollega.

Esimiehesi voi rankaista sinua siitä, ettet tarkista loma-aikanasi sähköpostia. Puolisosi voi syyllistää sinua kavereiden kanssa vietetystä viini-illasta, ystäväsi suivaantua siitä, ettet pysty työkiireiltäsi puhumaan joka päivä puhelimessa.

Empatiaa ei saa tietenkään hylätä, mutta on elintärkeää oppia tunnistamaan ne tilanteet ja ihmissuhteet, joissa hyväuskoisuuttasi käytetään aseena. Kiltteys palvelee kantajaansa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ihmisiä voi ymmärtää, mutta heitä voi ymmärtää myös etäältä.

Ikuisen joustajan roolista irti oppiminen on ehdottomasti vaivan arvoista. Kukaan ei nimittäin palkitse sinua siitä, että elät elämääsi toisille, päinvastoin. Se on suora reitti kohti katkeroitumisella kuorrutettua uhrimentaliteettia. Jos hyväuskoisena elättelet sitkeästi toiveita, että toinen muuttuu, saatat huomaamattasi olla manipuloijan panttivankina hautaan saakka.

Lapsettomana kolmekymppisenä olen tuskin oikeutettu kasvatusohjeisiin, mutta yksi vinkki minulla on: älkää hyvät ihmiset kasvattako liian kilttejä lapsia! Jos kiltteyskasvatukseen yhdistettäisiin edes ripaus tervettä itsekkyyttä, säästyisimme monelta vahingolta. Kukaan ei varmasti halua kasvattaa lapsestaan ihmistä, joka on erinomainen lähinnä kynnysmattona.