Saako ystäväsi tapaaminen olosi surulliseksi, ahdistuneeksi tai jopa vihaiseksi? Tunteesi ovat merkkejä siitä, ettei ystävyyssuhteenne ole terve.
"Jos ystävän kanssa on paha olla, se ei ole kovin hyvää ystävyyttä", sanoo perheterapeutti ja työyhteisöjen vuorovaikutuskouluttaja Pekka Hämäläinen.
Hän kehottaa pohtimaan ystävyyssuhteen laatua. Ongelmia tulee hyvissäkin suhteissa, mutta hyvä ja huono ystävyys on helppo erottaa toisistaan.
"Hyvässä ystävyydessä voi puhua pahasta olosta ja pohtia, mikä mättää. Huonossa ystävyydessä ajatus vaikeiden asioiden selvittämisestä ahdistaa."
Huonon ystävyyden tunnistaa myös siitä, että ystävyys on yksipuolista. Yhteyttä saatetaan pitää ainoastaan sen vuoksi, että toinen on varakas tai yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa.
"Tällöin eletään toisen elämää. Ajatellaan, että toisella on hieno elämä, kun hänellä on rahaa ja tyylikäs auto. Mutta ei kukaan halua olla ystävä materian vuoksi."
Luonnostaan empaattiset ihmiset vetävät puoleensa vahvoja persoonia, koska heille on helppo purkaa sydäntään. Se, että ystävä avautuu henkilökohtaisista asioistaan, voi olla aluksi imartelevaa, mutta ei sellaista kukaan jaksa loputtomiin.
Joskus ystävyys voi olla vain tapa, josta on vaikea päästää irti.
"Tästä on kyse, jos perhetutut tulevat joka juhannus mökille kylään, vaikka kenelläkään ei ole enää mitään yhteistä puhuttavaa, ja yhdessäolo on pelkkää pakkopullaa. Olisi kaikille helpotus, jos joku uskaltaisi sanoa ääneen, että ensi juhannuksena tehdään jotain ihan muuta."
Joskus ystävyys voi olla myös enemmän vallankäyttöä kuin ystävyyttä. Tällaisessa ystävyydessä päätösvalta on aina vain toisella, ja vallan kahvassa oleva saattaa alistaa toista. Hämäläinen muistuttaa, että narsistinen persoona ei itse tajua toiminnassaan olevan mitään väärää.
"Alistavaa ystävyyssuhdetta ei kannata jatkaa, eikä pyrkiä parantamaan, vaan siitä kannattaa hankkiutua mahdollisimman pian pois jo oman mielenterveyden vuoksi."
Ystävä ei mene rikki
Hämäläisen mukaan hyvän ystävyyden tunnistaa siitä, että molemmat tuntevat olonsa tasa-arvoiseksi toistensa seurassa. Ystävyyttä lujittaa yhteinen historia, jaetut vaikeat ja iloiset asiat. Hyvässäkin ystävyydessä voi olla pitkiä taukoja, mutta kun tavataan, juttu lähtee liikkeelle kuin edellisellä kerralla kesken jääneestä lauseesta. Hyvä ystävyys on myös luontevaa, eikä siinä ole jännitteitä.
Silti hyväkin suhde voi muuttua raskaaksi ja vaikeaksi. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos ystävä sairastuu psyykkisesti. Moni miettii, pitäisikö tosiystävän seisoa silloinkin rinnalla ja tukea?
Hämäläinen kehottaa tunnustelemaan omia henkisiä voimavaroja, ei niinkään tekemään suuria arvovalintoja.
"Riippakiviasetelmat ovat aina huonoja. Hyvässä ystävyydessä tästäkin voidaan puhua. Jos ystävä sairastuu psyykkisesti, hän on psykiatrisen avun tarpeessa, ja ammattilaiset hoitavat sen puolen", Hämäläinen kertoo.
Silti ystävää ei kannata hylätä.
"Joskus voi olla hyvä luoda pelisääntöjä esimerkiksi siitä, kuinka usein soitellaan. Ei ehkä joka päivä vaan vaikka kerran viikossa."
Hämäläinen on huomannut, että ihmiset arastelevat vaikeiden asioiden puheeksi ottamista.
"Pelätään ystävän reaktioita: sitä, jos hän alkaa huutaa, itkeä tai loukkaantuu pahasti."
Pelko on turha. Loukkaantuminen voi olla jopa hyvä tunne, koska se saattaa johtaa uusiin toimintatapoihin. Ystävyys voi ehkä katketa joksikin aikaa, mutta se ei välttämättä ole lopullista. Hämäläinen vertaa tilannetta nuoriin, jotka kotoa lähtiessään saattavat katkoa napanuoran ovet paukkuen. Jossain vaiheessa he palaavat taas hieromaan rauhaa.
Ero on käytävä läpi
Useimmat ystävyydet päättyvät ilman dramatiikkaa, ne vain hiipuvat vähitellen pois. Tyypillisesti vedotaan työkiireisiin tai lasten korvatulehduksiin. Yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän, ja lopulta aktiivisempi ystävä lakkaa yrittämästä.
Tällaiset merkit on helppo huomata, ja ne tuntuvat ikäviltä, jos on itse aktiivisempi osapuoli. Hämäläinen suosittelee tällaisissa tilanteissa avointa keskustelua.
"Välttelyyn ei tarvitse alistua, vaan voi kysyä ystävältä suoraan, miksi hän ei vastaa puheluihin. Suora ystävällinen kysymys on parempi kuin se, että antaa ystävyyden hiipua pois", Hämäläinen sanoo.
Jos ystävyys on ollut merkityksellinen, sen päättymiseen liittyy suurta surua – oli sitten jätetty tai jättäjä. Jos ystävyyden päättyminen ei tunnu missään, voi päätellä, ettei se ollut kovin syvällinen.
"Ero tärkeästä ystävästä voi olla kuin kuolema: ensin sitä ei käsitä, sitten tulee viha, sitä seuraa depressio ja vasta sen jälkeen asian voi hyväksyä."
Myös huonon ystävyyden päättyminen vaatii surutyötä, jos suhde on ollut merkityksellinen.
"Vaikka olisi ollut alistetussa asemassa, on ero käytävä läpi", Hämäläinen kertoo.