Hilkka Olkinuora on ison perheen äiti, isoäiti ja pappi. Hänen elämäänsä on määritellyt menestyksen sijasta menetykset. Nyt 70-vuotiaana Hilkka elää jokaisen päivän niin, että se on arvokas ja tärkeä.
"Siitä asti, kun vauva syntyy, hän on oma itsensä. Kysymys onkin, milloin yhteisön odotukset ja vaatimukset alkavat muuttaa ihmistä niin, että hän alkaa tuntea olevansa väärä tai kelpaamaton. Lapsenlapset ovat sinut itsensä kanssa ja heistä minä koitan oppia.
Saimme kiivetä puuhun. Silloin meiltä ei odotettu sitä naiseutta.
Naisten kesken puhuimme siitä, milloin me olimme vahvimmillamme. Yllättäen kaikki sanoivat, että me olimme vahvimmillamme 10-11-vuotiaina. Olimme silloin peppipitkätossuja, emme olleet vielä naisia. Saimme kiivetä puuhun. Silloin meiltä ei odotettu sitä naiseutta."
Neuvot vartalon korjaamiseen suututtavat
"Pukeutuminen on kommunikaatiota. Se on huomion osoittamista toisille ihmisille, mutta myös ilmaisu sille, mitä minä haluan sanoa ja olla juuri tänään.
Ihmiset eivät ole kakkoslaatua.
Suutun siitä, jos aletaan antaa neuvoja, miten korjata vartalon virheet. En voi ymmärtää, että miten ihminen voisi syntyä sekundana. Ihminen voi syntyä niin, että hän on epämukava ruumiinsa kanssa tai väärässä sukupuolessa, mutta ihmiset eivät ole kakkoslaatua, vaan he ovat ykköslaatua. Aina."
