Osallistuminen Minut itseni kanssa -kampanjaan oli lopulta paljon isompi asia kuin ensin kuvittelinkaan, sillä sen myötä molskahdin syvällisesti miettimään, olenko jo minut itseni kanssa, ja jos olen, milloin, miten ja ennen kaikkea miksi se tapahtui.
Aloitin sukelluksen itseeni venyttämällä aluksi reilun viidenkymmenen vuoden pituista aikaserpentiiniäni, jonka alkupäästä löysin hyvin epävarman ja pelokkaan pennun. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, mistä se keskenkasvuisen turvattomuuden tunne johtui. Kotona kohdatusta ja koetusta myrskyisästä väkivallasta ja kiusaamisesta.
Nyt kun olen puolestani vanhempana nähnyt, millaista on esimerkiksi sisarusten välinen normaali nujakointi, olen alkanut nähdä oikeassa valossa, miten pimeissä olosuhteissa olin osan lapsuuttani räpiköinyt ja millaiset näkymättömät jäljet se oli elämääni jättänyt. Väistämättä kaikki se on myöhemmin vaikuttanut myös omiin valintoihini. Tietoisesti ja tietämättäni.
Egokuplani täyttämiseen käytin väärällä tavalla huoletonta elämäntapaa.
Mutta aina kun aika on kääntänyt elämässäni uuden aukeaman, se on tapahtunut sellaisella vauhdilla, ettei edellisille sivuille vilkuilemiseen ole juuri aikaa jäänyt. Esimerkiksi hyppyni siitä herkästi punastuvasta ja arasta pojasta ensimmäistä kertaa itsevarmuutta kokevaan nuorukaiseen tapahtui sillä sekunnilla, kun vapaaehtoisesti aloin taistella tuulimyllyjäni vastaan tekemällä sitä, mitä eniten pelkäsin. Esiintymään julkisesti.
Valitettavasti sen seurauksena sisääni puhalsi myös sellaista itsevarmuutta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean itsevarmuuden kanssa, vaan se oli yhtä hohdokasta leijumista kuin täyttäisi heliumin sijaan pierulla ilmapallon. Egokuplani täyttämiseen käytin väärällä tavalla huoletonta elämäntapaa, harhaisia ihmissuhteita sekä edellä mainittujen asioiden unohtamiseksi käytettyjä kostukkeita, mistä seurasi lopulta koko elämänhallintani sisäänsä kouraissut pelko, että tämä olisi kohtaloni. Onneksi tällainen pullistelu johtaa aina totaaliseen puhkeamiseen, eikä siitä paljastuva haju yllätä enää ketään.
Voi kuinka valloittavan helppoa olisikin vierittää vastuu vain viinalle.
Tunnetuimman kirjani nimestä voisi erheellisesti päätellä, että alkoholi olisi ollut suurin syyllinen elämäni sotkuihin. Voi kuinka valloittavan helppoa olisikin vierittää vastuu vain viinalle, mutta todellisuudessa sen käyttö oli vain seurausta varsinaiselle syylle. Ei huonolle viina- vaan laskupäälle, sillä niin pitkään kuin en suostunut merkitsemään negatiivisia tapahtumia elämäni kirjanpitoon miinusmerkkisinä vaan ainoastaan humalluin näkemään positiiviset asiat isoina plussina, elämäni oli yhtä suurta kirjanpitorikosta. Vasta kun ymmärsin, että olen oman historiani summa, syntyi rehellinen tulos. Minun pitikin ensin olla minut menneisyyteni kanssa, ennen kuin saatoin tehdä sinunkaupat todellisen minuni kanssa.
