Siitä on nyt seitsemän vuotta, kun Sanna Maaria Mikkola, 32, muutti Turkuun opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta.
"Olihan se vähän kulttuurisokki", Sanna Maaria naurahtaa.
Varsinais-Suomen tasaisuus ihmetytti Keski-Suomen kasvattia. Turusta sanotaan, että se on rakennettu seitsemälle kukkulalle, mutta Sanna Maarian silmiin seutu näytti tasaiselta vanhalta merenpohjalta. Toinen mieltä ravisteleva asia oli meri.
"Meri tuntui rauhattomalta, levottomalta ja liian suurelta verrattuna kotoisiin järviin, joista näkee vastarannan", Sanna Maaria muistelee.
Turussa asutut vuodet ovat kuitenkin tehneet Sanna Maariasta meri-ihmisen. Ensimmäisenä kesänä hän kiersi Saariston rengastien polkupyörällä ja menetti samalla sydämensä herkälle meriluonnolle. Sen jälkeen saaristo on houkutellut pyöräilemään joka kesä. Vastassa on vieläkin uusia reittejä ja ennestään koluamattomia kolkkia.
"Pyöräillessä saa itse määrätä tahdin ja päivämatkan pituuden. Maiseman pienet yksityiskohdat näkee ihan eri tavalla kuin autolla matkatessa. Lauttamatka tuulentuiverruksessa on ehdottomasti se hienoin juttu", Sanna Maaria kuvaa.
Luonnon ja maaston erojen lisäksi huomiota on herättänyt ihmisten pidättyvyys. Jyväskylässä ventovieraat alkoivat jutella bussipysäkillä. Sellaista ei Turussa tapahdu.
"Sitten kun tutustuu ihmisiin, niin samalla tavalla ihania he ovat täällä kuin muuallakin", Sanna Maaria korostaa.