Sanni-Mari ja Toni viettävät joulua tavalla, joka olisi joillekin kauhistus

Miltä tuntuisi viettää joulu eri paikassa kuin puoliso? Sanni-Mari Hänninen, 34, ja Toni Mäenpää, 39, tekevät aina niin.

Sanni-Mari ja Toni alkoivat seurustella 16 vuotta sitten. Silloin tuntui luonnolliselta viettää joulua oman lapsuuden perheen kanssa.

Se jäi tavaksi.

Heille ratkaisu tarkoittaa oman näköistä joulunviettoa.

“En ihmettele, miksi ihmiset eivät tykkää joulusta, jos siihen liittyy pakkoa ja väkinäisyyttä”, helsinkiläinen Sanni-Mari sanoo.

Helsinkiläispari kokee, että sukulaisten luona voisi viettää joulua yhdessäkin. Kuitenkin se tekisi heidän mielestään joulunvietosta raskaampaa.

He eivät myöskään halua päättää, kumman sukulaisten luona aattoa vietettäisiin.

Niinpä joulua vietetään näin: Toni matkustaa siskonsa ja kummipoikansa luokse Tampereelle. Hänen juurensa ovat Kangasalla.

Sanni-Mari taas viettää joulua Helsingissä isänsä luona, jonne tulevat myös siskot ja äiti.

“Heidän kanssaan pystyn olemaan rennosti ja välittömästi oma itseni. Ei tarvitse olla vieraskorea”, Sanni-Mari sanoo.

Joulu on Sanni-Marille nostalgista aikaa. Jo siihen valmistautuminen tuo pimeyden keskelle iloa ja piristystä.

Hänestä on hauska muistella, miten hän lapsena innostui joulusta, jännitti pukkia ja kävi laskemassa mäkeä.

”Meillä sisaruksilla ei ole lapsia. Siksi on luontevaa palata muistelemaan menneitä aikoja juuri siinä seurassa, jossa on viettänyt joulua alusta asti”, Sanni-Mari sanoo.

"Parasta, kun saa vain olla”

Pariskunnalle joulussa on tärkeintä viettää aikaa läheisten kanssa. Sanni-Mari käy perheineen haudoilla ja viemässä lahjoja sukulaisille.

Lempihetki koittaa jouluaaton iltana, kun on hiljaista, joulukuusen valot välkkyvät ja enkelikello kilisee taustalla. Rauha laskeutuu.

“Siinä kulminoituu joulufiilis.”

Toni arvostaa joulussa yksinkertaisuutta: syömistä, saunomista ja rentoutumista. Kinkku on oltava joka vuosi.

“Parasta on, kun saa vain olla”, hän sanoo.

Sanni-Marilla on isänsä kanssa työnjako. Isä hoitaa kinkun ja kalat, Sanni-Mari valmistaa muut ruoat ja tekee juhlakattauksen.

Hänelle eivät uppoa perinteiset jouluruoat. Hänen ehdoton suosikkinsa ovat uunipaahdetut punajuuret aurajuustolla ja pinjansiemenillä.

“Lapsuudenkodissa ei ollut jouluruokaa, koska kävimme isovanhemmilla syömässä. Nyt on pitänyt miettiä, miten toteutamme joulupöydän kokoamisen.”

Toni pääsee jouluna nauttimaan valmiiseen pöytään.

“Minä osallistun sillä, että ajan 200 kilometriä paikan päälle.”

Myös yhteiset jouluperinteet

Vaikka pari viettää aaton erillään, heillä on myös yhteisiä jouluperinteitä. Viimeistään tapaninpäivänä he ovat taas yhdessä ja nauttivat jouluaterian.

Kinkun Toni on paistanut ennen Tampereelle lähtöä. Lahjat vaihdetaan ja katsotaan jouluelokuvia tai pelataan videopelejä. Viisi viime vuotta pyhät on päätetty kylpylässä Tallinnassa.

"Tuntuu, että olisi pidempään lomalla, kun käy jossain muualla kuin kotiympyröissä", Sanni-Mari toteaa.

Läheiset eivät ole koskaan kommentoineet sitä, miten Sanni-Mari ja Toni viettävät joulua.

“Kaikki pitävät huolen omista asioistaan”, Sanni-Mari sanoo.

Monelle pariskunnalle joulu erossa omasta kumppanista voisi olla kauhistus. Ainakaan se ei ole ihan tavanomaisin ratkaisu.

Kuitenkaan kukaan perheen ulkopuolinenkaan ei ole Sanni-Marin ja Tonin joulunviettoa kyseenalaistanut – ehkä koska perinne on ollut niin pitkään.

Pari kokee, ettei joulunviettoa ole tarvetta muuttaa.

“Tämä toimii näin”, he toteavat.

Toni muistelee, että seurustelun alkuaikoina toista saattoi tulla ikävä, mutta ei enää. Tosin kyllä he soittavat aattoiltana toisilleen.

“Saamme katsoa toisiamme ihan tarpeeksi vuoden kaikkina muina päivinä”, Sanni-Mari sanoo.

Jotkut pariskunnan kaverit ovat harmitelleet, että on pakko mennä jommankumman suvun luo. Sitä Sanni-Mari haluaa kyseenalaistaa. Miksi ei voisi tehdä, miten itse haluaa ja viettää joulua kumppanin, ystävien tai oman suvun kesken?