"Tähän ABC:lle tulee poikettua kahville melkein joka päivä, kun työpaikka on tuossa lähellä. Olen yrittäjänä metallialalla, teemme esimerkiksi rakennuksille metallirakenteita. 35 vuotta olen tehnyt alan töitä ja siitäkin jo 30 vuotta yrittäjänä. Että paljon on rautaa väännetty!
En minä oikein osaa lomailla, työ on henkireikäni. Siitä onkin saanut kyllä kotona kuulla.
Koulun jälkeen kävin ensin ammattikoulun ja sitten teknillisen oppilaitoksen. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä ehdin olla ensin muilla töissä, kävin läpi telakat ja tämmöiset. Siihen aikaan oli vielä Wärtsilän telakka tuolla jokirannassa.
Turussa ollaan asuttu jo 45 vuotta, mutta alun perin olen kotoisin Ypäjältä. Meillä on siellä mummonmökki, ja viikonloput tulee kesäaikaan vietettyä vaimon kanssa siellä. Silloin en tee töitä, ne päivät tulee ihan oleiltua. No, jotain pientä kuokkimista ja maalailua tulee tehtyä. Ja kun käydään Ypäjällä, niin samalla poiketaan aina Forssan torille. Se on sellainen traditio.
Varsinaista lomaa minulla ei ole. Viime vuonnakin pidin vain neljä päivää lomaa. En minä oikein osaa lomailla, työ on henkireikäni. Siitä onkin saanut kyllä kotona kuulla.
Hän on minulle silmäterä ja kaikkein tärkein asia.
Yksi iso käännekohta minulla on elämässä, se on lapsenlapsen saaminen. Hän on minulle silmäterä ja kaikkein tärkein asia.
Pojanpoika on nyt jo kymmenen vuotta ja harrastaa jalkapalloa. Kaikki pelit olen käynyt katsomassa. On se ollut hänelle tärkeää, ainakin tähän asti. Saa nähdä, muuttuuko tilanne jossain vaiheessa niin, ettei pojan mielestä tarvitsekaan enää tulla.
Pelaamaan emme oikein yhdessä pysty, kun meillä on niin kova tasoero. Poikanikin pelasi aikoinaan ja nyt valmentaa omaa poikaansa, mutta minä olen enemmän penkkiurheilija."
