Kangasalalainen Marika Pajunen, 38, on viime aikoina saanut huomata, että rahasta puhuminen on Suomessa vaikeaa. Hän erosi miehestään kolmisen vuotta sitten ja on asunut siitä asti kolmistaan 12- ja 10-vuotiaiden lastensa kanssa. Nyt suunnitelmissa on uusperheen perustaminen miesystävän kanssa. Tämä askel tarkoittaa väistämättä myös tila-auton ja yhteisen kodin ostamista.
"On ollut pakko puhua rahasta. Vaikka toisen kulutustottumuksista on jo muodostunut jonkinlainen käsitys, nyt on pitänyt laittaa tarkkoja summia pöydälle. Se oli aluksi yllättävän kiusallista."
Pajunen ei ole tuntemustensa kanssa yksin. S-Pankin kehityspäällikkö Anna Kurtelius luonnehtii suomalaisten suhdetta rahaan hiljaiseksi. Rahasta ei ole kohteliasta puhua, oli sitä sitten vähän tai paljon.
"Ainoastaan elämän murroskohdissa, kuten omilleen muutettaessa, perhettä perustettaessa tai isoa, yhteistä hankintaa tehtäessä, on rahasta ollut tapana puhua. Tai silloin, kun raha-asioiden hoidossa ilmenee huomattavia ongelmia."
Varsinkin tällaisissa tilanteissa puhe rahasta kannattaa. Kun kaksi erilaista persoonaa perustaa yhteisen kodin, ei kaikki välttämättä suju mutkitta. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan etenkin silloin, jos toinen on tuhlaaja ja toinen sentinviilaaja.
"Kysymys on myös henkilökohtaisista arvoista ja niiden heijastumisesta kulutukseen. Ilmaisemme omaa persoonaamme kukkarollamme", Kurtelius sanoo.
Raha on yhä tabu
Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian dosentin Minna Ruckensteinin mukaan puhumattomuudessa on kyse ennen kaikkea tahdikkuudesta, jolla suojelemme toisiamme.
"Nyky-yhteiskunnassa lähes kaikki lasketaan euroissa, myös ihmisen arvo. Jos varallisuudesta puhuttaisiin avoimesti, se vaikuttaisi väistämättä ihmisten suhteisiin ja keskinäiseen arvostukseen", hän arvelee.
Tällainen tahdikkuus on toisinaan huono asia. Esimerkiksi palkoista pitäisi puhua työpaikoilla nykyistä avoimemmin, jotta palkkausta saataisiin vietyä reilumpaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan. Myös monelta perintöriidalta vältyttäisiin, jos omaisuudenjaosta vaihdettaisiin muutama sana jo perittävien elinaikana.
¾ katsoo eniten palveluiden hintaa, kun valitsee itselle sopivaa pankkia. Sitten kiinnostavat luotettavuus ja turvallisuus.
Lähde: Finanssialan Keskusliitto ja S-Pankki
Rahalla on suora yhteys itsetuntoon ja omanarvontunteeseen.
"Ihmisille raha tarkoittaa eri asioita. Yhdet käyttävät sitä oman aseman korostukseen, toiset valitsevat tietoisesti vaatimattoman elintavan, ja kolmansille raha on vain välttämätön paha ilman suurempia ideologioita", Ruckenstein kuvailee.
Tahdikas vaikenemisen kulttuuri usein periytyy, aivan kuten erilaiset kulutustottumuksetkin. Vanhempien suhde rahaan heijastuu usein jo pieniin lapsiin.
Lainan ei pitäisi hävettää
Jo avioliiton aikana Marika Pajunen vastasi pitkälti perheen taloudesta, mutta eron jälkeen koko vastuu jäi hänelle. Ensimmäisen vuoden hän täytti Marttojen kululaskuria, jotta pääsi kunnolla perille perheen tuloista ja menoista.
"Halusin näyttää, että selviän yksin. Taloudellinen riippumattomuus oli minulle iso asia."
Käytännöllisenä ihmisenä eurojen kirjaaminen oli Pajuselle mielekästä puuhaa. Se auttoi myös kokonaiskuvan selkeyttämisessä. Nykyisin yllätyksiä tuleekin aiempaa harvemmin.
"Silti joskus on pakko turvautua luottokorttiin tai osamaksuihin. Se ei ole kauhistus, koska yrittäjäperheen kasvattina olen tottunut, että ilman lainaa ei saa mitään isompaa", Pajunen kertoo.
Viimeksi Pajunen osti osamaksulla sänkyynsä uuden patjan. Vaikka vanha patja pahensi niska-hartiaseudun vaivoja, hän mietti ostostaan kuukausia.
Rikkauskin on tunne
Vaikka välillä Pajusten talous on tiukoilla, eurojen laskeminen tuntuu hänestä luontevalta.
"Jo lapsuudenkodissani vertailtiin hintoja. Nyt jatkan samalla mallilla. Vaikka ylimääräistä ei ole, saamme hankittua kaiken tarvittavan", Marika Pajunen sanoo.
Minna Ruckensteinin mukaan oma rikkauden tai köyhyyden tunne on usein kiinni siitä, riittävätkö rahat asioihin, joita arvostaa. Säästeliään ja tarkan elämäntavan ansiosta pienituloiselle voi jäädä kuukausittaisten menojen jälkeen yhtä paljon käyttörahaa kuin suurituloisellekin.
Nyrkkisääntönä on, että mitä vähemmän rahaa on, sitä suurempi on sen rooli elämässä.
"Vaaditaan vahvaa luonnetta, että talousvaikeudet eivät heijastuisi persoonaan. Kaikki riippuu siitä, näkeekö tilanteen omaksi syyksi, sattuman oikuksi vai kolmannen osapuolen aiheuttamaksi."
Suhtautuminen omaan talousvastuuseen näkyy myös pankissa. Maksumuistutusten vuoksi pankki saa monenlaista palautetta.
"Ärtymystä, häpeää, vihaa, surua, helpotusta ja äärimmäistä välinpitämättömyyttä. Meille on tärkeintä, että ongelmiin etsitään ratkaisua yhdessä. Ongelmien kieltäminen ei palvele ketään", Anna Kurtelius summaa.
