Psykoterapeutti syömishäiriöistä: "En edes pysy perässä siinä, mitä kaikkea ihmiset välttelevät" - Yhteishyvä

Psykoterapeutti syömishäiriöistä: "En edes pysy perässä siinä, mitä kaikkea ihmiset välttelevät"

Merja Ruhala

"On hyvä, että kalat, lihat ja juurekset on laitettu kaupassa esille kivalla somistuksella", Merja Ruhala sanoo.

Syömishäiriöt ovat hämmästyttävän yleisiä. Jopa ekologisuuden tavoittelu on tullut mukaan syömishäiriöiden kentälle, tietää psykoterapeutti Merja Ruhala.

Jaa Somessa
Teksti
Riina-Maria Metso
Kuvat
Sanna Liimatainen

Psykoterapeutti Merja Ruhala tietää, kuka voi sairastua syömishäiriöön. Kuka tahansa.

"Jollain voi olla taustalla paljonkin traumaattisia kokemuksia, kuten koulukiusaamista. Mutta yhtä hyvin syömishäiriöön voi sairastua keski-ikäinen nainen, jolla on kiva perhe ja kaikki muutkin asiat elämässä hyvin. Elämäntaparemontti vain lähti käsistä", Ruhala sanoo.

Syömishäiriöön voi sairastua keski-ikäinen nainen.

Ruhala on hoitanut syömishäiriön kanssa kamppailevia ihmisiä kahdeksantoista vuotta ensin Lapinlahden sairaalassa, sitten Syömishäiriökeskuksessa. Nykyään hän työskentelee psykoterapeuttina Syömishäiriökeskuksessa ja pitää omaa vastaanottoaan Helsingin Töölössä muutamana päivänä viikossa.

Hän kertoo teesinsä ruoan ja syömishäiriöiden haastavasta suhteesta.

1. Suklaa ei sammuta tunteita

"Syömishäiriön taustalla on usein vaikeus käsitellä tunteita. Kun taitoja tunteiden käsittelyyn ei ole, ihminen alkaa ajatella, että on huono ja vääränlainen. Jos olotila on kestämätön, tuntuu, että sille pitää tehdä jotain.

Silloin kuvaan tulee hallitsematon syöminen tai syömisen kontrollointi. Ihminen alkaa muuttaa ulkoista, kun pitäisi muuttaa sisäistä. Jos itsetunto on vahva, heikoista hetkistä selviää helpommin.

Syömishäiriön taustalla on usein vaikeus käsitellä tunteita.

Ahmimisongelmat ovat hämmentävän yleisiä. On olemassa suuri ryhmä aikuisia naisia ja miehiä, jotka ovat tottuneet siihen, että ruoka on turvaa tuova lähde.

Kun ahmimishäiriöisen kanssa aletaan miettiä, mikä laukaisi oireet, useimmiten taustalta löytyy joku tunnekokemus. Esimies haukkui töissä, asiakastapaaminen meni huonosti, ja sen päälle vielä veli soitti ja kertoi olevansa pulassa.

Tällaisen päivän jälkeen oirehtija kävelee helposti kauppaan ja kantaa sieltä kaksi kassia herkkuja. Ilta menee syödessä, koska ihminen on tuntenut häpeää siitä, ettei riitä. Syömällä hän jatkaa häpeää. Kun tuntee, että on valmiiksi vääränlainen, piiskaa itseään lisää.

Tärkeintä olisi ahmimisen eli lisärankaisun sijaan paijata itseään. Itselleen voi sanoa: 'olen hyvä ja kohtelen itseäni lempeästi'. Omia tunteita olisi myös hyvä puhua ja eritellä jollekin toiselle, ystävälle tai terapeutille.

Ahmimisongelmat ovat paljon yleisempiä kuin kuvitellaan.

Ahmimisongelmat ovat paljon yleisempiä kuin kuvitellaan. Tätä suurta ryhmää voisi auttaa pienillä asioilla.

Moni asiakas on harmitellut, että kunpa joku olisi pysäyttänyt tämän. Menikö siihen tosiaan 30 vuotta, että joku opetti minulle, miten syödään? Laihdutuskuurin suosittelun sijaan olisi tärkeää ottaa ihminen lempeisiin hyppysiin ja tunnistaa, mistä on kyse."

2. Normaali ruoka on hyvä asia

"Monelle syömishäiriötä sairastavalle normaali tarkoittaa tylsää, huonoa ja epäonnistunutta. Normaalius on kirosana.

Syömishäiriökäyttäytyminen tuottaa ihmiselle erityisyyden kokemusta tietyn aikaa. Normi kuitenkin tukee sairastuneen toipumista.

Syömishäiriöisen hoito aloitetaan usein miettimällä, mitä hän söi silloin, kun koki olevansa terve. Ne elementit, jotka saivat ennen voimaan hyvin, päivitetään tähän päivään. On pelottavaa luopua tutusta ja turvallisesta, mutta vääristyneestä mallista. Siksi askelia otetaan hitaasti.

Syömishäiriöinen saattaa pyöriä parikin tuntia ruokakaupassa.

Syömishäiriöinen saattaa pyöriä parikin tuntia ruokakaupassa ja syödä silmillään. Silti monilla on sama ruokavalio, joka toistuu päivästä toiseen. Vaikka he tutkivat tuotteita, he valitsevat lopulta tietyn proteiinin tai tietyn myslin.

Kauppa ei voi suojella ketään, koska kyse on jokaisen omista valinnoista. Mutta on hyvä, että kalat, lihat ja juurekset on laitettu kaupassa esille kivalla somistuksella. Normaalin ruoan esille laittaminen värikkäästi on tärkeää. On hienoa, että esimerkiksi lähituottajien vihannekset nostetaan kaupoissa esiin. Uutuuksien esittelyssäkin olisi muistettava, että ne eivät aina ole vähäkalorisia, vaan ihan normaalia ruokaa. Kun on ravittu ja kylläinen, ei tee mieli sokerisia höttöjä.

Kun on ravittu ja kylläinen, ei tee mieli sokerisia höttöjä.

Myös syömishäiriöisen ateriarytmi on usein vinksallaan. Monet ahmintahäiriöiset eivät tiedä, mitä on syödä oikein. Kauppa voisi tukea tätä tarjoamalla ruokakassipalvelua juuri tämän ryhmän tarpeisiin. Kotiin haettavassa kassissa voisi olla valmiina terveyttä tukevat annokset."

3. Ei ole yhtä tapaa syödä oikein

"2000-luvun alussa syömishäiriöt olivat sairauksina puhtaampia, suorempia ja helpompia. Ihmiset halusivat olla laihoja katemosseja ja pahin pelko oli rasva. Tämän päivän rasva on hiilarikammo, mutta sen rinnalle on tullut paljon muita muotoja. En edes ammattilaisena pysy perässä siinä, mitä kaikkea ihmiset välttelevät.

Tämän päivän rasva on hiilarikammo.

Ekologisuuden tavoittelu on tullut mukaan syömishäiriöiden kentälle. Jotkut ajavat itsensä aliravitsemustilaan, koska ruoan pitää olla mahdollisimman puhdasta.

Aatteiden vuoksi saatetaan pyöräillä 50 kilometrin päähän hakemaan varmasti oikein kasvatettu ruoka. Silloin ikään kuin syödään omaa lihasta, ja ihmisestä on vain raato jäljellä. Jos tehtävänä on pelastaa maailma eikä itseään, joku puhtaassa syömisessä on mennyt pieleen.

Ekologisuuden tavoittelu on tullut mukaan syömishäiriöiden kentälle. 

Maailma syöttää jatkuvasti tietoa syömisestä, ruoasta ja ulkonäöstä. Jokaisella on kuitenkin oma tapansa syödä oikein. Oikein syöminen on sitä, että syö täsmällisesti ja riittävästi oman kehon tarpeisiin. Mukana pitäisi olla myös mielihyvä. Ruokavalion tulisi tukea sitä, että sinulla on hyvä olo itsesi kanssa, olet toimintakykyinen ja koet olevasi riittävän hyvä.

Hyvä ohjenuora on, että tavallisen ruoan osuus ruokavaliosta on 80 prosenttia ja herkkujen 20.

On ihan ok, että välillä tekee mieli karkkia ja sitä hakee kaupasta. Ruoka saa olla mielihyvän palveluksessa. Kiellettyjen ja sallittujen ruokien listaaminen vie yleensä jutut pieleen. Pitsan ja hampurilaisten syöminen päivittäin ei sekään ole terveellistä.

Ruokapyramidi on edelleen voimassa. Jokainen tarvitsee kehon tarpeisiin hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa. Tervettä on, että ruokaa ei mieti jatkuvasti, vaan keho kertoo, kun alkaa olla nälkä."

Merja Ruhala

Kuka? Syömishäiriöihin erikoistunut psykoterapeutti.

Mitä? Hoitanut syömishäiriön kanssa kamppailevia ihmisiä yli kymmenen vuotta ensin Lapinlahden sairaalassa, sitten Syömishäiriö-keskuksessa.

Miksi? Merja Ruhala tuntee ammattinsa puolesta ravitsemukseen liittyvät faktat. Faktoja ruokakeskusteluun peräänkuuluttaa myös S-ryhmän ruokamanifesti.

3 pientä

Jääkaapissani on aina maitoa, rasvaa, kananmunia ja tomaatteja. Pääsen hissillä suoraan kauppaan.

Jos olisin ruokalaji, olisin puikulaperuna, joka on juuri nostettu pellosta. Se on lempiruokani. Perunoihin yhdistän vanhempieni valmistamat lihapullat, jotka on paistettu voissa valurautapannussa.

80-vuotiaana haluan syödä juuri kuten nykyäänkin. Normaalisti, terveellisesti ja herkutellen. Viiniä voisin juoda vähän enemmän.

Julkaistu: 27.9.2018
Muokattu: 11.12.2018
Jaa Somessa