Ensimmäisenä adventtina poltettiin yhtä kynttilää koivuhalossa, johon oli kairattu neljälle kynttilälle reiät. Halkoa pidettiin olkisen kaitaliinan päällä. Himmeli ilmestyi kattoon, itse tehty puolukanvarpuseppele ripustettiin ulko-oveen ja joulutähti koottiin ikkunaan. Siitä alkoi joulun odotus.
Joulukalenterista sain avata uuden luukun joka aamu. Piti etsiä seuraavaa numeroa tovi ennen kuin oikea luukku löytyi. Putkahtipa luukusta sitten pipari, luistin, omena, tähti tai lintu, niin jokainen kuva ilahdutti. Mitään sen kummempaa yllätystä en kaivannut. Simppelit ja lempeät kuvat riittivät iloksi. Siihen aikaan ei ollut suklaakalentereita.
Joulua kohti sipsuteltiin. Salaperäinen tunnelma leijui huoneissa, kun sininen hämärä ympäröi kotitalon. Äiti valmisteli joulua, leipoi ja piilotteli paketteja esiäitinsä kapioarkkuun. Hän sitoi punanauhalla pihapuuhun lyhteen pikkulinnuille. Isä soitti pianolla Hoosiannaa ja Sylvian joululaulua. Soitto kiiri läpi talon.
Joka päivä havaitsin uusia joulun merkkejä. Kirjoitettiin joulukortteja ja lähetettiin Savon mummulle villatakki. DDR:ään isä ja äiti lähettivät jouluksi jotain ystäväpariskunnalle. Posti piti lähettää hyvissä ajoin, jotta Amerikan-serkut saivat korttinsa jouluksi eivätkä pääsiäiseksi. Sain nuolla merkit.
En tykännyt siitä, että tontut kurkkivat ikkunoista ja tarkkailivat kiltteyttäni. Tuntui ilkeältä olla koko ajan kiltti. Käytävämaton alle piti piilottaa joulupukille lahjatoivelista. Miksei sitä lähetetty postissa? Muistan ihmetelleeni. Lista katosi aina maton alta. Paitsi kerran, kun luultiin, etten enää usko joulupukkiin. Olisin niin mielelläni uskonut.
Punaista pöytäliinaa käytettiin vain joulunpyhinä. Äiti silitti sen odottamaan aattoa. Siihen valui aina valkoista steariinia, jota irrotettiin veitsellä ja silitysraudalla.
Vasta aattona nostettiin joulukuusi olohuoneeseen. Ripustin siihen punaisia palloja ja hopeisia koristenauhoja. Isä oli taistellut sadatellen sähkökynttilät palamaan ja kiinnittänyt latvatähden.
Juhla oli vihdoin rakennettu, eikä kenenkään joulupäre ehtinyt pahemmin kärähtää.
Kolumnisti on kirjailija, joka rakastaa arkea, hullaantuu väreistä ja innoittuu muistoista.
