Kati Tervo: Veren maku - Yhteishyvä

Kati Tervo: Veren maku

Kati Tervo: Veren maku

Kati Tervo: Veren maku

Jaa Somessa
Teksti
Kati Tervo
Kuvat
SOK

Kaksi piteli jaloista, yksi käsistä, yksi koetti kiskoa leukojani auki. Ensimmäinen muisto hammaslääkäristä on, kun kuusivuotiaana istuin neljän aikuisen kiinni pitelemänä hoitotuolissa ja viides, hammaslääkäri, porasi. Olin paniikissa. Äiti oli häädetty pois odotustiloihin.

Hammasharja oli minulle outo kapistus aina kouluvuosiin. Hammastahnaakaan vanhempani eivät juuri hankkineet. Hammaslääkäripelko pimensi lapsuutta ja nuoruutta. Reiät paikattiin, viisautta vedettiin, kärsin ja jännitin.

Hampaani ovat hoidetut, paikatut kuin tilkkutäkit. Lisäksi pari poskihammasta puuttuu. Nyt odotellaan hammasluun paranemista, jotta saan implantit. Purentani tulee parantumaan ja hymyni levenemään. Saattepa nähdä.

Hammashoitoa ei kannata lykätä. Suun sairaudet säteilevät koko kehoon. Pahimmillaan sydämeen ja aivoihin. Tulehtunut suu pitää meitä alavireisenä. Iensairaudet saavat meidät löyhkäämään, ja meitä aletaan karttaa. On ystävän teko, jos kertoo kaverille, että kannattaisi hoidatuttaa suunsa. Terve suu ei haise.

Kerran hammaslääkäri teki hoitovirheen eikä edes pyytänyt koskaan anteeksi. Ensimmäinen vuosi oli pahin, kun jouduin kipuklinikallakin käymään. Nykyisin hermovaurio muistuttaa enää kylmällä säällä tai kun stressaannun.

Miten hammaslääkäri saa pelkäävän potilaan avaamaan suunsa ja luottamaan itseensä? Nykyinen hammaslääkärini lähestyy työtään ilon kautta. Hänen mottonsa on, ettei lääkärissä käynnin tarvitse olla päivän ikävin kokemus, vaan päinvastoin. Pidän siitä, että hän on nostanut rimansa ylös.

Pojallani on terveet ja paikkaamattomat hampaat. Se on ihmeellistä ja ihanaa. Muistan hyvin, miten opettelimme hampaitten harjausta yhdessä. Eihän se heti mallikkaasti mennyt. Kahden maitohampaan harjauksesta alettiin. Siihen piti totutella. Myöhemmin sähköhammasharjan tärinä kutitti nenää. Poika aivasti. Hammastahnan makua vierastettiin. Minttu oli pahaa.

Olen etsinyt vanhusten tekohampaita. Milloin hangesta, milloin käsilaukun pohjalta. Toivon, ettei minun hampaitani tarvitse kenenkään etsiä, vaan ne ovat visusti suussa. Ihan loppuun asti.
 

Kolumnisti Kati Tervo on kirjailija, joka rakastaa arkea, hullaantuu väreistä ja innoittuu muistoista.

Julkaistu: 11.7.2016
Muokattu: 11.12.2018
Jaa Somessa