Apert-syndroomaa sairastava Henri Hyvönen, 5, puhuu hieman epäselvästi, mutta kyläilijät ymmärtävät poikaa. Hän tuo jäätelöt äidilleen Anu Pekkalalle, äidin ystävälle Marika Salolle ja tämän CP-vammaiselle pojalle Paulus Pellikalle, 11. Äidit vaihtavat kuulumisia samalla, kun lapset keskittyvät jäätelön syömiseen.
Pekkala ja Salo ystävystyivät Leijonaemojen tapaamisissa, joissa erityislasten vanhemmat saavat toisistaan vertaistukea. Vertaisohjaajien vetämiä ryhmiä on 27 eri puolilla Suomea.
Niissä voi käydä kuka vain, jolla on erityislapsi – diagnoosilla ei ole väliä.
"Alkusokin jälkeen oli vaikea suodattaa tietoa Henrin sairaudesta. Leijonaemoissa tajusin, että kaikkea ei tarvitse tietää heti. Oli helpottavaa, että muutkin jakoivat samanlaisia huolia, vaikkei heidän tilanteensa ollut samanlainen", Pekkala kertoo.
"Ennen kuin liityin Leijonaemoihin, kohtasin paljon vähättelyä. Vertaisryhmässä ei vähätellä vaan ymmärretään ja tsempataan", Salo jatkaa.
Säännöllisten tapaamisten lisäksi Leijonaemot järjestävät niin sanottuja Voimaannuttavia vertaistukipäiviä ja -viikonloppuja. Lisäksi he juttelevat toistensa kanssa internetin keskusteluryhmissä.
Erilliseen Leijonapartioon kuuluu paitsi erityislasten vanhempia myös muita vapaaehtoisia. Partio auttaa kriisitilanteessa olevia perheitä arjessa, kuten pyykinpesussa, ruoanlaitossa ja kauppareissuissa.
Pekkala ja Salo ovat kahvitelleet ryhmätapaamisten ulkopuolellakin. Salo muistaa, että heidän hengenheimolaisuutensa selvisi jo ensimmäisellä tapaamisella.
"Minulla oli kriisi, joka ei liittynyt erityislapseen. Anu kuunteli sitäkin."