Mari Karppinen: Minua tökittiin Suomessa ruokakaupassa – New Yorkissa niin ei olisi käynyt

Oli tavallinen kiireinen arkiaamu New Yorkin kodissamme, ja kaikilla oli jokin aamutoimi kesken.

2-vuotias lapseni Alma oli lapioimassa kaurapuuroa lautaseltaan, kun kuulin hänen pyytävän newyorkilaiselta puolisoltani Shoshilta: Mommy, can I have more milk, please?

Shoshi ei tainnut kuulla, sillä seuraavaksi Alma toisti pyyntönsä minulle, mutta suomen kielellä ja isommalla äänellä: Äiti, maitoa!

Havahduin tähän sävyeroon. En pelkästään äänen korottamiseen, vaan käskymuotoon.

Yritin korjata Almaa: "Alma, voit sanoa äidille, että saisinko maitoa."

Alma totteli, mutta sama käskymuoto nousi iltapalalla uudestaan esiin.

Ymmärsin, että 2-vuotiaani on jo nyt englanniksi kohteliaampi kuin suomeksi. Olen pääosin ainoa suomen kieltä New Yorkissa Almalle puhuva, joten on syytä kysyä, olenko minä suomeksi noin tyly.

Toisaalta eihän suomen kielessä ole omaa, vastaavaa please-sanaa, emmekä ole muutenkaan tunnettuja korulauseiden käytöstä.

Tilanne toi mieleeni viimeisimmän Suomen-vierailuni. Olin kesämökkipaikkamme ruokakaupassa hieman hukassa hyllyjen keskellä. Taisin seistä keskellä käytävää etsiessäni juustokuminaa maustehyllystä.

Yhtäkkiä joku tökkäsi lujaa selkääni. Käännyin, ja takanan seisoi vihaisen näköinen mies. Samalla tökkäävä asia paljastui metalliseksi ostoskärryksi.

Suustani tuli automaattisesti sana “anteeksi” ja astuin sivuun, mutta mies puuskahti, katsoi lattiaan ja paineli ostoskärrynsä kanssa eteenpäin.

Yhdysvalloissa takanani oleva henkilö olisi sanonut vähintään “excuse me” sen sijasta, että olisi hyökännyt ostoskärryllä.

Excuse me, kääntyy suomeksi “anteeksi”. Sanaa käytetään New Yorkissa jo leikkipuistoikäisenä.

Jos toinen lapsi istuu liukumäessä edessä eikä liikahda, Alma ja muut lapset usein sanovat “excuse me”, ja jos onni käy, edessä oleva lapsi väistää.

Koska olen asunut yli kymmenen vuotta Yhdysvalloissa, suomalaisten kohteliaisuuden puute osaa joskus yllättää Suomen-vierailuillani. Nyt olen kuitenkin havahtunut ensimmäistä kertaa siihen, että ehkä olemme Alman kanssa itsekin suomeksi suorasukaisia.

Toisaalta amerikkalaiset ovat joskus liiankin kohteliaita ja heidän pääsanomansa saattaa jäädä epäselväksi korulauseiden keskellä.

Silti toivon suomalaiseen joulushoppailuun enemmän amerikkalaisen leikkipuiston kohteliaisuussääntöjä ja vähemmän ostoskärryillä tökkimistä.