Mari Karppinen sai oudon kommentin perheestään

Vanhin lapsemme Alma täytti kolme viime kuussa. Hän on alkanut tehdä äärimmäisen ärsyttäviä juttuja.

Alman oma tahto on vahvistunut, mikä näkyy muun muassa pinnasängystä kiipeämisenä. Jotta Alma ei katkaise niskaansa, pinnasängyn laita piti laskea alas, mutta se tarkoittaa sängystä jatkuvasti ylös vaeltavaa Almaa.

Pahimmillaan Alma tulee ulos huoneestaan 10 sekunnin välein. Hyvä, jos ehdin laittaa pääni takaisin tyynyyn ennen seuraavaa kertaa.

Mutta tämä on vain yksi niistä asioista, jotka kuuluvat kasvamiseen. Toinen kasvamisen mukanaan tuoma asia on jotain, mitä newyorkilaiset ystävämme ovat jo alkaneet kohdata omassa lapsessaan.

He ovat meidän tapaamme kahden äidin perhe, ja heidän poikansa on hieman vanhempi kuin Alma. Lapsi on jo kysynyt, missä hänen isänsä on.

Tämä ei ollut asia, jota minun tarvitsi lapsena käsitellä, koska kasvoin perheessä, jossa oli äiti ja isä. En myöskään saanut koulukavereilta kommentteja siitä, että perheeni ei olisi “normaali”.

Alman päiväkodin pihalla sen sijaan kuulin, että Alman vanhempi päiväkotikaveri oli iloinnut äidilleen, että hänellä on “normaali” perhe, koska hänellä on äiti ja isä eikä kaksi äitiä kuten Almalla.

Se oli ensimmäinen kerta, kun joku täräytti tällaista kommenttia perheestämme New Yorkissa.

Lapsen äiti kertoi minulle lapsensa sanoista häpeissään ja ihmetteli, mistä kummasta hän on sellaista saanut päähänsä. Vastasin, että yleensä lapset oppivat luokituksia aikuisilta.

Vanhempi listasi hermostuneena tuntemiaan seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, mikä on enemmistön tavallisin tapa vakuutella, etteivät he ole suvaitsemattomia.

Kysyin, oliko heillä kotona mitään lastenkirjoja, joissa olisi muunlaisia perheitä: esimerkiksi yksinhuoltajavanhempia, samaa sukupuolta olevia vanhempia tai vaikkapa uusioperheitä. Vanhempi myönsi, ettei ole, ja aikoi heti hankkia.

Kun olimme Suomessa jouluna, pääsimme vaimoni Shoshin kanssa minilomalle Lappiin – sillä aikaa Alma oli Oulussa mummulassa. Yhdellä pysähdyspaikalla suomalainen nainen tuli juttelemaan vauvansa ja hänen amerikkalaisen queer-puolisonsa kanssa. Heillä oli mummulassa myös taapero.

Hän sanoi seuraavansa minua Instagramissa ja selvästi piti siitä, että näytämme julkaisuillani sateenkaariperheen tavallista elämää.

Meitä puolestaan ilahdutti kuulla, millaista oli olla sateenkaariperhe Suomessa, sillä he olivat juuri muuttaneet Yhdysvalloista Suomeen. He eivät olleet kohdanneet juurikaan syrjintää, vaikka heidän taaperollaan ei vielä ollut kavereita, joilla olisi kaksi äitiä.

New Yorkissa Almalla on samassa kerrostalossa useampia sateenkaariperheitä. Mietin, kuinka onnekkaita olemme, että asumme paikassa, jossa Alma saa kasvaa myös sellaisten ystävien kanssa, joiden perheet näyttävät samalta kuin hänen omansa.

Kun Alma sitten joskus alkaa kysellä, miksi hänellä on kaksi äitiä eikä äitiä ja isää, tiedämme, mitä aiomme sanoa: että perheitä on monenlaisia ja tärkeintä on se, että on rakkautta.

Mutta juuri nyt yritämme vain selvitä tästä Alman sängystä jojoilusta.