Kontrolloivat vanhemmat voivat vaikuttaa koko elämän

Onko sinun vaikeaa tehdä päätöksiä? Tai haluatko kontrolloivan puolison, joka päättää kaapin paikasta?

Ehkä jompikumpi vanhemmistasi on ollut hyvin kontrolloiva persoona.

Vanhemman kontrolloiva käytös lasta kohtaan alkaa usein jo silloin, kun lapsi on alle kouluikäinen.

”Kontrollointi voi liittyä esimerkiksi syömiseen. Vaikka ruoka toki kuuluu syödä silloin kun ruoka on tarjolla, tilanne voi mennä yli. Vanhemman käytös voi olla pakonomaista, eikä tilannetta ja lapsen reaktioita osata lukea”, kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Mirja Kataja kuvailee.

Vanhempi saattaa kontrolloida hyvin vahvasti, mitä lapsi saa vaikkapa laittaa päälleen. Tai rajoittaa lasta tarpeettoman paljon leikkipuistossa.

”Vanhemman lapsen kanssa tilanne ei välttämättä ole sellainen, että vanhempi varsinaisesti käskyttäisi lasta. Tilanne vain on pitkällä aikavälillä muodostunut sellaiseksi, että lapsi tietää, ettei hänellä ole liikkumavaraa olla eri mieltä”, Kataja sanoo.

Aikuisena haluaa kontrolloivan puolison

Kontrolloivan vanhemman lapsesta saattaa kasvaa aikuisena tunnollinen suorittaja, joka ei välttämättä osaa tuoda omia mielipiteitään julki.

”Hänellä voi olla vaikeuksia hakeutua tasa-arvoiseen parisuhteeseen; hän saattaa etsiä kontrolloivaa puolisoa. Toisaalta hän saattaa myös viehättyä räväkästä tyypistä, joka ei välitä säännöistä tuon tippaakaan”, Kataja kuvailee.

Ylipäätään kontrolloivan vanhemman lapsesta tulee helposti ihmissuhteissa seurailija, joka ei osallistu asioista päättämiseen, vaan menee joukon mukana.

Autoritäärisen vanhemman lapsi voi aikuisena olla myös arka ja kärsiä masennusoireista.

”Varsinkin vanhempia polvia on kasvatettu ankarasti, ja heillä tämä on näkynyt esimerkiksi juuri liiallisena kiltteytenä sekä masennus- ja ahdistusoireina. Nykynuoret osaavat usein ilmaista mielipiteitään paremmin, ja se on hieno asia”, Kataja kertoo.

Murrosikä saattaa olla ristiriitaista aikaa

Myös murrosikä on aikaa, jolloin vanhemman kontrolloivuus ja autoritäärisyys voivat vaikuttaa lapseen vahvasti. Teini saattaa esimerkiksi olla niin alistuva, että häneltä jää siksi vanhemmista irtauttava kapinavaihe kokonaan välistä.

”Uskallus jää puuttumaan. Voi tulla ahdistusta ja masennusta. Kun pitäisi osata päättää itse, ollaankin aika hukassa ja tuuliajolla.”

Nuori kun on tottunut siihen, ettei hän tee elämässä mitään päätöksiä itse.

Murrosiän kapinavaiheen puuttuminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että omassa lapsuudenperheessä olisi ollut jotain pielessä, Kataja muistuttaa. Esimerkiksi kaikille luonteeltaan rauhallisille teini-ikäisille ei välttämättä tule tarvetta haastaa vanhempiaan.

”Kapinavaihe ei ole mitenkään välttämätön vaihe nuoren kehityksessä."

Kontrolloivien vanhempien murrosikäisen kanssa voi käydä myös niin, että kapinointi onkin ihan poikkeuksellisen voimakasta.

Nuori saattaa uhmata vanhempiaan esimerkiksi päihdekokeiluin tai alkamalla seurustella itseään huomattavasti vanhemman tyttö- tai poikaystävän kanssa.

Kontrollointi ja välittäminen ovat eri asioita

Se, että vanhempi on auktoriteetti suhteessa lapseensa, ei ole pahasta, Kataja muistuttaa.

”Mutta jos lapsi ei ikinä saa mielipidettään kuuluviin, se on vahingollista. Jos keskustelukulttuuri ei ole salliva, se ei myöskään kehitä lapsen ajattelua kovin hyvin.”

Joskus on veteen piirretty viiva, milloin vanhempi on liian kontrolloiva ja milloin ei. Kataja ei esimerkiksi lähtisi lukemaan teini-ikäisen viestiketjuja tämän puhelimesta, jollei ole suuri hätä ja pelko kyseessä. Myös nuorilla on oikeus yksityisyyteen.

”Älylaitteiden käyttöön liittyviä sääntöjä on tietysti hyvä olla. Itse esimerkiksi asetin aikanaan silloin 13-vuotiaalle lapselleni sosiaaliseen mediaan liittymisen ehdoksi sen, että minä olen siellä yksi hänen kavereistaan.”

Vanhempi kontrolloi myös aikuista lasta

Vanhemman kontrolloiva käytös voi johtua esimerkiksi vanhemman omasta kasvatuksesta tai pelosta. Vanhempi saattaa jatkuvasti pelätä, että lapselle käy jotain, ja siksi hän suojelee lasta voimakkaasti. Suojeleminen kääntyy kuitenkin lopulta kontrolloinniksi, Kataja sanoo.

Jotkut ovat myös persoonallisuudeltaan vahvasti autoritäärisiä.

”Tarve kontrolloida lasta ei usein poistu edes silloin, kun tämä on muuttanut omilleen. Vanhempi voi arvostella vaikka lapsen kodin siisteyttä tai sitä, ettei tämä osaa kasvattaa omia lapsiaan.”

Tällöin Kataja kehottaa asettamaan vanhemmalle selkeät rajat.

”Asian voi yrittää ottaa esiin kauniisti puhumalla. Voi sanoa esimerkiksi, että olet tervetullut käymään kotonani, kunhan et arvostele.”

Joskus Katajan kokemuksen mukaan voi käydä myös niin, että lapsi irtautuu vanhemmasta vasta, kun mukaan tulee topakka vävy tai miniä, joka repäisee lapsen irti kontrolloivasta vanhemmasta.

Pahimmillaan vanhemman kontrolloivuus voi johtaa aikuisiällä jopa siihen, että lapsi päättää katkaista tähän välit, Kataja kertoo.