Mikään ei ole niin syntistä ja mahtavaa kuin kerätä omin käsin vadelmia kuumana päivänä vadelmapuskasta – ja syödä ne sitten kaikki kerralla itse. Jos puskia ei ole, apuun tulevat vadelmarasiat. Mieluummin rasiallinen vadelmia kuin suklaapatukka: vadelmissa on C-vitamiinia, kuitua ja kivennäisaineita.
Vadelma ei kypsy enää keräämisen jälkeen
Vadelmaa on arvostettava jo keruun hetkestä lähtien, sillä kovakourainen hätähousu survaisee marjan mössöksi.
Vaikka vadelma on jalostunut puutarhavadelmaksi pensasmustikan hengessä, se kantaa harteillaan edelleen luksusviittaa. Vadelma lienee ainoa marja, joka sulaa suussa. Ja minkä muun marjan voit heittää jäisenä jugurtin ja myslin sekaan ja rouskutella sitä hetken päästä?
Vitamiinit kestävät onneksi pakastamista. Kesän vadelmakakku ja vadelmapavlova? Pelkkää huokausta.
Mieluummin rasiallinen vadelmia kuin suklaapatukka
Murrealueesta riippuen vadelma on vaapukka, vaarain tai vattu. Toisin kuin monet muut marjat, vadelma ei kypsy enää keräämisen jälkeen. Harva on myöskään sille allerginen.
Vadelmalla on myös meille yllätys. Jos kuivan kesän jälkeen puska näyttää kuivuneelta, ei hätää. Kerää raa'at, pienet vadelmankäppyrät. Hapata ne huoneenlämmössä suolassa ja siirrä sitten vuodeksi purkkiin etikkaliemeen. Vuoden päästä voit syödä "kapriksia".
