Joonas, 20, sai kesätyöstä S-marketissa ensimmäiset omat rahat ja osti kangasta – katso videolta, miten hän taituroi ompelukoneellaan

Tummanvihreä nukentakki on viimeistelyä vaille valmis. Joonas Fali, 20, ohjaa kangasta ompelukoneen tikkaavan neulan alta yhdellä kädellä.

”Käännöksissä pitää olla varovainen, ettei ompele ohi”, Fali kertoo kauluksen saumojen haasteista.

Langanpätkien siistimisen jälkeen villatakki on valmis Falin nukelle. Lakanakankaasta tehty pullea mollamaija on nimetön mutta omistaa näyttävän vaatevaraston: paitoja, farkkuja, mekkoja, haalareita, laukkuja, takkeja, shortseja ja tossuja. Ommeltuja ja virkattuja. Kaikki Joonas Falin tekemiä ja suunnittelemia. Myös nukke.

Falilla todettiin kolmevuotiaana cp-vamman lisäksi kehitysvamma. Diagnoosi oli yksinhuoltajaäidille Marika Falille, 48, iso järkytys, mutta ajan kanssa arjesta kehitysvammaisen lapsen kanssa on tullut tavallista elämää. On mummo, jonka luona Joonas usein käy, ja on päivätoimintakeskus, fysioterapia, uiminen, metsäkävelyt sekä tietysti käsityöt.

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa työllistää joka vuosi sekä erityisnuoria että kehitysvammaisia nuoria, joiden on muuten hankala työllistyä. Jokaiselle kesätyötä hakevalle erityisnuorelle pyritään löytämään sopiva paikka, ja heille räätälöidään yksilöllinen työaika.

Joonas Fali sai kesätyön Liperissä sijaitsevan Ylämyllyn S-marketista, jonne on nyt sovittu tapaaminen hänen ja ohjaajana toimineen Loviisa Kalliokosken, 24, kanssa.

Luokanopettajaksi opiskeleva Kalliokoski haki kesätöitä S-ryhmästä, ja rekrytoinnin yhteydessä häneltä kysyttiin kiinnostusta erityisnuorten kanssa työskentelyyn. Kahden kuukauden aikana Kalliokosken ohjauksessa oli kahdeksan nuorta. Omien sanojensa mukaan hän oli nuorille ennemminkin työpari kuin ohjaaja.

”Siivosimme hyllyjä, tyhjensimme rullakoita, tulostimme puuttuvia etikettejä ja autoimme asiakkaita löytämään tuotteita. Nauroimme paljon. Oli ihanaa tehdä töitä heidän kanssaan.”

”Loviisa on mukava, hauska ja vitsikäs”, Fali kehuu työpariaan.

”Nuorista huokui ylpeys siitä, että he ovat saaneet olla työntekijöitä.”

Ylämyllyn S-marketin päällikkö Sanna Niemeläinen vahvistaa naurun raikuneen kaupan käytävillä ja kertoo asiakkailta tulleen positiivista palautetta erityisnuorten näkymisestä työyhteisössä.

Falin työpäivät olivat kolmetuntisia ja kesätyöjakso kaksi viikkoa pitkä. Ennen työn aloitusta hän kirjoitti nimensä viralliseen työsopimukseen. Hetki oli tärkeä ja merkityksellinen.

Kalliokoski suunnittelee jatkavansa erityisnuorten ohjaajana myös tulevana kesänä. Fali toivoo, että hänkin pääsisi taas ensi kesäksi kauppaan töihin. Heidän yhteisen työjaksonsa aikana eteen tuli monia hauskoja hetkiä, kuten se, kun myymälähyllyn alta löytyi lattialle pudonneita siideritölkkejä ja pillimehuja.

”Siellä oli myös tuorejuustoa!” Fali huudahtaa ja on tikahtua nauruun.

Vakavoiduttuaan hän muistuttaa, että tuotteet pitäisi aina palauttaa oikeille paikoilleen, jos niitä ei ostakaan.

Kalliokoski kertoo, miten häntä liikuttivat ne hetket, kun yhteinen työjakso nuorten kanssa päättyi.

”Nuorista huokui ylpeys siitä, että he ovat saaneet olla työntekijöitä.”

Fali sanoo Kalliokoskelle heipat ja lähtee kaupalta kotimatkalle.

Tulevaisuudessa Joonas Falin tavoitteena on tuettu asuminen, jota hän on päässyt jo kokeilemaan. Kokeilu oli onnistunut, ja Fali kävi viikon aikana muun muassa itsenäisesti saunassa. Tällä hetkellä hän harjoittelee omatoimista kaupassa käyntiä, ruoan laittamista, bussilla kulkemista ja rahan käyttöä.

Omalla rahalla Fali ostaa kaupasta irtokarkkeja ja hankkii kirpputoreilta nukenvaatteisiin soveltuvia kierrätystekstiilejä. Hyviä löytöjä ovat värikkäät ja kuviolliset lakanat, joista syntyy useimmiten paitoja ja housuja. Farkkuja muokatessa Fali säilyttää lahkeiden sivusaumat, jotta tyyli pysyy samanlaisena myös nuken päällä.

Marika Fali kertoo ompeluharrastuksen tukevan poikansa muitakin elämäntaitoja.

”Joonas ei lue sujuvasti, kun ei ole ollut motivaatiota opetella. Kaavojen kanssa touhutessa hän joutuu opettelemaan myös lukemista.”

Tukirahoituksella hankittu uusi ompelukone on kovassa käytössä, ja usein kone ja kankaat valtaavat koko keittiön pöydän. Siksi äidin on joskus rajoitettava poikansa ompelutahtia. Silloin yleensä iloinen ja nauravainen Joonas suutahtaa. Pöytää kun tarvitaan esimerkiksi myös siihen, kun Marika ja Joonas tekevät yhdessä Joonaksen lempiruokaa lasagnea tai leipovat pullaa.