Kuinka parantaa parisuhdetta? Ota nämä vinkit testiin

Pitkässä parisuhteessa moni kokee väljähtyneitä tunteita – rakkaus ei tunnu enää lämpimältä eikä yhteys toiseen ole entisellään. Arjen kiireet, samoista aiheista toistuvat riidat sekä pienet ja isot pettymykset saavat suhteen tuntumaan melkeinpä uuvuttavalta.

Välillä toinen osapuoli olisi valmis tekemään muutoksia ja panostamaan suhteen parantamiseen, mutta kumppania vaivannäkö ei vaikuta kiinnostavan. Voiko parisuhdetta parantaa yksin, vai vaatiiko sen korjaaminen aina molempien osuutta?

Psykologi ja perhe- ja paripsykoterapeutti Anna Sarnolan mukaan vastaus ei ole yksinkertainen. Omalla toiminnalla ja asenteella voi vaikuttaa tilanteeseen enemmän kuin uskommekaan – silloinkin, kun yhteinen tahto tuntuu olevan kadoksissa.

Ota asenteeksi uteliaisuus

Jos parisuhteen vuorovaikutus on viilentynyt, mutta ei liian tulehtunut tai kokonaan katkennut, on omaa asennetta mahdollista muuttaa. Voisiko toista lähestyä avoimen uteliaasti?

Kun kumppani ei esimerkiksi tervehdi tullessaan kotiin, halaamisesta puhumattakaan, tai anna suukkoa lähtiessään, voi tämän käytös tuntua loukkaavalta.

”Vaikka käytös vaikuttaa välinpitämättömältä, kumppani ei välttämättä tarkoita sillä mitään pahaa. Hänen käyttäytymisensä taustalla voi olla loukkaantumisen tai puolustautumisen kokemuksia, joista olisi hyvä päästä perille”, Anna Sarnola sanoo.

Sarnola ehdottaa keinoksi juurikin uteliaisuutta.

”Jos kykenee olemaan utelias toisen käyttäytymisen taustasyille, saattaa saada uutta ymmärrystä”, Sarnola sanoo.

Uteliaan asenteen omaksuminen ei kuitenkaan Sarnolan mukaan ole helppoa. Kun tunteet ovat pelissä, suhteen kohentamiseen motivoitunutkin voi ilmaista itseään suuttuneesti ja turhautuneesti.

”Empaattinen uteliaisuus on kuitenkin se, mitä voi tehdä, jos pari ei ole vielä kovin vakavassa tilanteessa. Se voi toimia vielä silloinkin, jos ollaan jo pidemmällä ongelmissa, mutta toinen ei vaikkapa suostu lähtemään terapiaan”, Sarnola sanoo.

Äänensävyllä ja kehonkielellä on Sarnolan mukaan valtava merkitys.

”Toiselle voi sanoa näin: uskon, ettet tarkoita pahaa, mutta kun teet noin, minusta tuntuu tältä. Mitä sinä sillä tarkoitit?”

Utelias antaa tilaa myös omille tunteilleen. Toisen käytös saa tuntua loukkaavalta eikä sitä tarvitse kieltää tai sivuuttaa. Samalla pääsee kuitenkin avaamaan toiselle mahdollisuuden kertoa, mitä välinpitämättömyyden taustalla saattaa piillä.

Ehkä toinen kokee tulleensa syytellyksi ja puolustautuu ottamalla etäisyyttä? Tai jonkin hellyydenosoituksen torjuminen on jättänyt häneen jälkensä?

Voinko elää tämän asian kanssa?

Sarnolan mukaan parisuhteen vuorovaikutuskuviot ovat kuin tanssia: jos yksi muuttaa rytmiään, toisen on lopulta pakko mukautua. Uteliaisuuden avulla uutta ymmärrystä saanut voikin alkaa tietoisesti muuttaa omaa käytöstään.

Jos on saanut selville esimerkiksi, että kumppani välttelee kontaktia ja hellyydenosoituksia riidan puhkeamisen pelossa, voi alkaakin itse koskettaa toista ohi kulkiessa tai käydä halaamassa pari kertaa päivässä.

”Jos muuttaa omaa tapaansa toimia ja reagoida, toinenkin alkaa reagoida eri tavalla, ainakin jonkin ajan kuluttua. Muutosta haluava voikin ensin kysyä itseltään: pystynkö tekemään jotain toisin?”

On myös hyvä pohtia, millaista toisen käyttäytymistä, tapoja ja vuorovaikutusta on mahdollista hyväksyä. Kaikissa suhteissa on jotain hankalaa. Oleellista on, miten tärkeänä tai haavoittavana asian kokee.

”Kannattaa pysähtyä miettimään, voinko hyväksyä tämän osaksi meidän suhdettamme, vai onko kyse jostain, joka satuttaa toistuvasti ja jolle on pakko tehdä jotain”, Sarnola sanoo.

Vaikka kumppanin käytös ei ulkopuolisen silmin näyttäisi kummalliselta, se voi silti satuttaa. Jokin itselle kipeä asia voi kiteytyä pienissäkin teoissa tai tekemättä jättämisissä.

”Parisuhteen näkökulmasta kysymykset liittyvät usein siihen, kelpaanko, riitänkö ja olenko tärkeä toiselle. Ihminen ei välttämättä itsekään tiedosta, miksi jokin toisen käyttäytymisessä tuntuu niin hankalalta”, Sarnola pohtii.

Esimerkiksi puolison tapa jättää tervehtimättä lämpimästi tai viivytellä viestiin vastaamisessa voi oman lapsuuden- tai suhdehistorian vuoksi tuntua erityisen loukkaavalta.

”Siksi uteliaisuus on niin tärkeää: jos puoliso ei tällaisella käytöksellä tarkoita pahaa, hänen voi olla vaikea tavoittaa, miksi se on sinulle niin tärkeä asia. Hän tulee tarkoituksettomasti mitätöineeksi kokemustasi, mikä aiheuttaa ristiriitoja”, Sarnola selittää.

Viestin on lopulta mentävä perille

Kun pettymyksiä kertyy eikä niiden taustoja pureta, viestit alkavat vääristyä. Saatat ilmaista tarvetta, mutta kumppanisi kuulee sen aina syytöksenä – eikä ihme, kun tilanteissa ollaan monesti tunteen vallassa.

”Kun haluaa sanoa ja käsitellä jotain itselle tärkeää, mutta viesti välittyy ärsytyksen tai suuttumuksen tunteen kautta, toinen usein puolustautuu tai vetäytyy.”

Arjen kinat eivät aina olekaan sitä, miltä ne näyttävät. Taustalla on tavallisimmin sivuuttamisen, loukkaamisen ja yksin jättämisen kokemuksia.

”Vaikkapa siivoamisesta riitely voi liittyä kokemukseen, että en ole tullut autetuksi ja tuetuksi ruuhkavuosina”, Sarnola sanoo.

Tyypillisessä tilanteessa toinen pariskunnasta on ollut kotona pienen lapsen kanssa ja toinen on käynyt töissä. Molempien elämä on tuntunut raskaalta, mutta toisen osuus on nähty helpompana. Parit saattavat ajautua jopa kilpailemaan, kumman rooli on ollut raskaampi.

”Syntyy kokemus vähättelystä, vaikka toisen puolelta se harvoin sitä tietoisesti on. Parit haluavat hirveän harvoin toisilleen pahaa, mutta kun he ilmaisevat jotakin toisilleen, viesti kuullaan mitätöivänä ja välinpitämättömänä. Ilmaisujen ja sanojen takana on kertyneitä pettymyksiä”, Sarnola selventää.

Kumpikin haluaa lopulta toisen ymmärrystä. Miten viestin saa läpi ja toisen tajuamaan, mikä itselle on tärkeää?

”Tässä se haaste juuri on: miten ilmaista asiat niin, että toinen todella ymmärtää. Vaikka kuinka yrittää, puoliso saattaa olla, että toi nyt vaan puhuu.”

Sarnola muistuttaakin, että parisuhdetta voi kehittää yksipuolisesti vain tiettyyn pisteeseen asti. Molemmilla on vastuu ottaa kumppanin viesti tosissaan ja pysähtyä toiselle tärkeän asian äärelle.

Joskus sanat tavoittavat kumppanin vasta silloin, kun oma toivo on kulutettu loppuun ja vastassa on seinä.

”Kaikkensa yrittänyt osapuoli sanoo, että nyt riitti, haluan eron. Vasta silloin toinen saattaa havahtua ja vaatia terapiaan lähtemistä.”

Toivoa on, jos yhteys palautuu

Pariterapiassa ulkopuolinen voi tuoda keskusteluun rauhaa sekä auttaa sanoittamaan ja näkemään asioita uudesta näkökulmasta.

”Monesti parin väliseen kommunikaatioon liittyy paljon väärinymmärryksiä ja väärintulkintoja. On tosi hyvä hakea tukea, jos keskusteluyhteys ja vuorovaikutus puolison kanssa on hankalaa”, Sarnola kannustaa.”

Ajatuksena on, että iso muutos voi lähteä liikkeelle hyvin pienistä asioista. Negatiivinen kierre pitää vain ensin pysäyttää.”

Sarnolan vinkkinä on myös kokeilla kirjeen kirjoittamista puolisolle. Siinä omia kokemuksia voi sanoittaa rauhassa.

”Kirje on hyvä keino, jos puhumistilanteet tuntuvat leimahdusherkiltä. Kirjoitettua viestiä voi muokata, ja toinen saa mahdollisuuden lukea sen uudelleen, kun tunteet ovat tasaantuneet.”

Joskus myös yhteiset kävelylenkit tilanteissa, jossa riita ei ole päällä, voivat auttaa.

”Ylipäätään kaikki sellaiset tilanteet vievät eteenpäin, joissa ilmaistaan asennetta ja halua ymmärtää toista.”

Lopulta kyse on yhteyden palauttamisesta.

”Jos kumppanit kokevat tulevansa kuulluksi ja kunnioitetuksi, he selviävät monista kriiseistä, olivat ne kuinka suuria tahansa”, Sarnola sanoo.

”Temperamenttierot tai erilaiset tarpeet eivät ole uhka, jos toista arvostaa ja pystyy hyväksymään ne muutamat ärsyttävätkin puolet.”