Nelli tienasi teininä niin paljon, ettei voinut kertoa kavereille
Suosittu tubettaja Nelli Orell osti ensiasuntonsa upouudesta tornitalosta alle 20-vuotiaana. Nyt hän kertoo, miten hän sen teki – ja mitä tekisi toisin.
Nelli Orell on aina ollut säästäväinen, mutta on sitä mieltä, että ensimmäinen palkka, jonka nuorena saa, on tarkoitettu tuhlattavaksi. ”Eka iso palkka, jonka sain taidetapahtuman kuvaamisesta yritykselle, oli 400 euroa. Ostin sillä valkoisen Michael Korsin laukun, joka oli siihen aikaan tosi cool.”
Nelli Orell, 23, on yksi Suomen tunnetuimmista tubettajista, jolle videoiden tekeminen on täyspäivätyö. Oman kanavansa videoilla Nelli kertoo elämästään ja mielenkiinnon kohteistaan kuten taiteesta, muodista, kauneudesta ja hyvinvoinnista.
Nelli alkoi julkaista videoita Youtubeen 13-vuotiaana. Aluksi niissä ei ollut hänen mukaansa paljon järkeä.
Mutta videot, joissa hän piirsi, jäivät ihmisten mieleen.
”Jo silloin olin tosissani. Tiesin, että tästä on pakko tulla mun ammatti.”
15-vuotiaana Nelli kaupallisti videonsa ja alkoi ansaita niillä. Tuntui hullulta, miten isoja summia hän yhtäkkiä tienasi suhteessa esimerkiksi opettajaansa. Hänen vuositulonsa olivat jo silloin kymmeniä tuhansia.
Nelli ymmärsi olevansa erikoisessa asemassa myös suhteessa ystäviinsä. Siksi hän ei kertonut kellekään, mitä oikeasti tienasi.
”Ei kellään ollut siinä iässä tuloja, ja olin yksin asian kanssa. Mutta ei se myöskään ole vaikuttanut meidän välisiin suhteisiin. Nykyäänkin kun menemme ulos syömään, jokainen maksaa omansa.”
Kotoa huoneistohotelliin
Lukion yhteiskuntaopin tunnilla Nelli kuuli ASP-tilistä. ASP-tili on 15–44-vuotiaille tarkoitettu säästötili ensiasunnon ostoa varten. Suomen valtion tukeman ASP-laina on mahdollista saada, kun 10 prosenttia ensiasunnon kauppahinnasta on säästetty.
Nelli avasi lukiolaisena ASP-tilin ja alkoi laittaa sinne 1000 euroa kuukaudessa. Rahaa jäi helposti säästöön, koska hän asui vielä vanhempiensa luona.
”Jaoin kavereille sanomaa siitä, että jos aloittaa nuorena säästämään, voi ehkä jossain kohtaa ostaa asunnon.”
Samalla hän tiedosti olevansa muihin nuoriin nähden erikoisessa asemassa ja ymmärsi, ettei kaikilla ole mahdollisuutta säästää.
Nelli kiinnostui myös sijoittamisesta. Hänen puhelimessaan oli laskuri, joka kertoi, minä päivänä hän täyttää 18. Heti syntymäpäivien jälkeisenä päivänä hän avasi tilin sijoittamista varten. Hän valitsi rahastot, koska niissä rahat olivat valmiiksi hajautettuna.
”Tein myös tyhmiä sijoituskokeiluja. Ostin erään lentoyhtiön osakkeita, jotka menivät pahasti miinukselle, ja kaverin meemikryptoa, jonka arvo on nyt jotain 2 euroa.”
Nelli Orell tuottaa videoita myös yrityksille. Lisäksi hän tekee musiikkia ja haluaa keskittyä siihen tulevaisuudessa enemmän.
Nellillä oli kova halu muuttaa omilleen. Hän asui vuoroviikoin isällä ja äidillä. Kahden kodin välillä asuminen tuntui kuormittavalta. Kamerakassit, koulukirjakassit, piirustustavarat, vaatekassit ja kissa: koko omaisuus seilasi viikoittain äiti- ja isäviikkojen välillä.
Syntyperäisenä helsinkiläisenä Nellille oli selvää pysyä tutussa kaupungissa.
”Äiti neuvoi, että älä kuvittele, että yksin asuminen on kuin asuisit hotellissa. Ei se ole yhtä helppoa. Kun sitten lähdin kotoa pois, muutin huoneistohotelliin.”
Nelli asui huoneistohotellissa 10 kuukautta. Siivouspalvelu kerran kahdessa viikossa ja kuntosali toivat helpotusta kiireiseen arkeen ja ensimmäistä kertaa itsekseen asumiseen. Nellin ajatus oli vain testata huoneistohotelliasumista, mutta hän ihastuikin konseptiin.
Siksi hän halusi ensiasunnokseen samantyylistä helppoutta asumiselta. Helsingin Kalasataman tornitalot olivat silloin rakenteilla. Nelli päätti niiden ohi ajaessa, että vuoden päästä hän asuu siellä. Ja niin kävi.
Nuoren naisen rahoja epäillään
Kalasataman tornitalot edustivat samantyylistä hotellimaista asumista, johon Nelli oli huoneistohotellissa asuessaan tottunut: oli muun muassa aulapalvelu sekä kuntosali. Ja vieläpä kauppakeskus, talo on nimittäin kiinni Redissä.
Nelli kävi katsomassa tulevaa asuntoaan ja ihastui. Se oli uusi ja moderni, juuri sellainen kuin hän halusi. Ja ikkunasta siinsi meri.
Asuntoon oli pitkä jono, mutta Nelli onnistui saamaan sen itselleen. Hän oli 19-vuotias.
Tilastokeskuksen (2024) mukaan ensiasunnon ostaja on pääkaupunkiseudulla noin 31-vuotias ja muualla maassa kaksi vuotta nuorempi.
”Silloin en tajunnut kuinka outoa oli ostaa asunto sen ikäisenä, mutta ei se normaalilta tuntunutkaan. Suurin osa ystävistä asui vielä kotona. En voinut puhua siitä kenenkään muun kuin vanhempieni kanssa.”
Kun Nelli julkaisi videoita uudesta asunnostaan Youtubeen, hän sai kommentteja, että vanhemmat ovat varmaan maksaneet. Osa epäili, että asunto oli ostettu perintörahoilla.
”Se ärsyttää suunnattomasti, koska olen self-made! Hoidin lainaneuvottelutkin itse. Olen myös kohdannut sellaisia oletuksia, että kun nuorena mimminä ostaa asunnon, olisin ansainnut rahat jollain hämärällä tavalla.”
Jälkikäteen Nelli on ymmärtänyt, että hänellä oli nuorempana liian kova tahti, ja hän olisi toivonut laittavansa terveytensä etusijalle. ”Ulospäin voi vaikuttaa hienolta, että 19-vuotiaana ostaa asunnon, mutta se on kuitenkin todella epänormaalia. Olisin hyvin voinut odottaa ottaen huomioon, kuinka paljon siihen pisteeseen pääseminen vaati ja mitä kaikkea piti uhrata.”
Lainaneuvotteluissa Nelli oli täysin uuden äärellä. Välillä hän soitti äidille ja kysyi, mitä piti osata kysyä tai tehdä.
”Olin aivan pihalla ja sanoin pankkihenkilölle, että jos puhun tyhmiä, älä naura. En esimerkiksi tiennyt mitä eroa on tasalyhennyksellä ja tasaerälainalla. Mutta aina kun en ymmärtänyt jotain, kysyin ja hän selitti.”
Yhden mokan Nelli kertoo tehneensä. Hän laittoi asuntoon kaikki rahansa – enemmän, mitä lainansaantia varten olisi ollut tarpeen.
”Seuraavien kuukausien ajan piti laskea rahoja. Onhan se aika hauska: kun kerran ostetaan asunto niin ostetaan sitten kunnolla. Mutta olisi ne rahat tyhmemminkin voinut käyttää.”
Ensi kertaa omillaan
Nelli oli halunnut omaa kotia niin paljon, että teki sen eteen töitä lukioaikana uupumukseen asti.
Ensimmäistä yötä omassa kodissa viettäessään kaiken kovan työn tulos konkretisoitui.
”Kysyin itseltäni, oliko se kaikki sen arvoista, ja siinä hetkessä tuntui siltä. Asunto tuntui heti kodilta, olin halunnut sitä niin paljon.”
Nellillä oli asuntoon niin vahva tunneside, että aina kun joku kritisoi sitä, hän otti sen henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Nellille on tärkeää, että koti on inspiroiva. Ympäristön on ruokittava mieltä, koska hän tekee luovia projekteja kotoa käsin. Inspiraation lähteinä Nellin kodissa toimivat erilaiset hahmot, kuten legohahmo tai Nellin itse maalaama nallehahmo. Seinillä on Nellin maalaamia tauluja ja kuvakollaasi unelmaelämästä.
Nelli tykkäsi kutsua uuteen kotiinsa paljon ihmisiä kylään. Usein vieraat kysyivät, paljonko asunnon vuokra on.
”Kun sanoin, että asunto on mun oma, ilme muuttui täysin. Ihmiset ihmettelivät, miten se oli mahdollista ja halusivat kuulla, miten olin siihen pisteeseen päätynyt.”
Fanit tulivat koputtelemaan
Asuttuaan kodissaan kaksi vuotta Nelli alkoi kaivata vaihtelua. Hän laittoi kotinsa vuokralle ja muutti itse vuokralle samankaltaiseen, työhuoneella varustettuun asuntoon.
Nelli ei ollut vielä valmis myymään kotiaan, johon liittyy edelleen vahvoja tunteita.
”Siinä asunnossa toteutui iso haave, ja olen kokenut siellä paljon. En kuitenkaan tiedä, muutanko sinne enää takaisin, koska elin jo sen ajanjakson.”
"Supermoderni kaupunkikoti ja vanha mökki olisi täydellinen balanssi.”
Nelli ei halua paljastaa nykyisen kotinsa sijaintia, koska fanit löysivät hänen edellisen kotinsa oven taakse koputtelemaan ja huutelemaan.
”En ole ikinä pelännyt niin paljon pieniä tyttöjä, vaikka he olivatkin suloisia.”
Nelliä kiinnostaisi useamman sijoitusasunnon hankkiminen. Toisaalta hän haaveilee mökistä, jonka hän tosin toteaa olevan sijoituksena huono.
”19-vuotiaana superminimalistinen moderni koti oli se juttu, mutta nyt olen ruvennut arvostamaan lämpöä ja kodikkuutta. Supermoderni kaupunkikoti ja vanha mökki olisi täydellinen balanssi.”
Nelli kokee, että hänellä on ollut muihin samanikäisiin nähden nuoresta asti eri tavalla vastuuta. Omistusasunnon myötä tietynlainen vapaus lähti pois.
”Lainaneuvotteluissa puhutaan 20 vuodesta, enkä ollut edes elänyt 20:tä vuotta. Tuntui hullulta tehdä niin pitkä sopimus. Olin sitoutunut asuntoon ja yhteen paikkaan ja otin sen vakavasti.”
Nelli kuitenkin ajattelee, ettei asunto estä tekemästä elämässä muutoksia. Vuokralla asunto elää omaa elämäänsä. Ja aina voi myydä.
”Tietyllä tapaa olen jäänyt paitsi nuoruuden villeydestä, mutta koen, että tekemäni valinnat antavat mulle enemmän.”
Uusimmat jutut sähköpostiisi