Tässä Yhteishyvä-lehdessä puhutaan kuluttamisen vähentämisestä. Eikö se ole tekopyhää kaupan alan mediassa? Eikö meidän pitäisi myydä? Sitäkin, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Vastuullisuusohjelmassamme lukee selväsanaisesti: ”Kohti kestävän kuluttamisen uutta normaalia – yhdessä askel kerrallaan.”
Suomen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna maaliskuun lopussa. Eli jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat kuten suomalaiset, maapallon yhdessä vuodessa uusiutuvat luonnonvarat olisi tältä vuodelta käytetty sinä päivänä. Karkeasti voidaan siis arvioida, että suomalainen elämäntapa nykyisellään vaatisi neljä maapalloa.
Viimeksi yksi maapallo riitti ihmiskunnan tarpeisiin vuonna 1970. Itse synnyin 70-luvun alkupuolella, ja elämä tosiaankin oli silloin erilaista, joskaan ei välttämättä huonompaa. Vaikka tavaraa, vaatteita ja muropaketteja oli vähemmän, muistan leikkineeni muillakin kuin käpylehmillä ja syöneeni hyvin ja ravitsevasti.
Stop kerskakulutukselle! -mantraa ei ole helppo niellä, koska koko länsimainen identiteettimme on kietoutunut kulutuksen ympärille. Ostamillamme tavaroilla, ruoalla ja vaatteilla rakennamme kuvaa itsestämme. Kuluttaminen on myös tapa kokea yhteyttä muihin.
Himoshoppaaja ja media-alan yrittäjä Laura Friman kertoo teemajutussamme, miten suitsi itsensä vaatteiden ostolakkoon vuodeksi, ja mitä siitä seurasi. Lauran innoittamana voimme itse kukin miettiä, olisimmeko valmiita pohtimaan suhdettamme omistamiseen uudelleen.
Monen kohdalla kiihtyvä inflaatio pitää osaltaan huolen siitä, että kuluttaminen vähenee joka tapauksessa.
Perheelliselle vaikeinta ostamattomuudessa on usein ajatus siitä, että omat lapset jäävät jostain paitsi. Siksi ilahdun aidosti, kun teini-ikäinen kuopus porhaltaa kotiin ja esittelee kauan etsimänsä vintage-löytönsä: farkut, shortsit ja t-paidan.
”Testaa äiti, nää on hyvää materiaalia. Farkut on vähän isot, mutta laitan vyön! Ja kun en enää pidä näitä, pistän myyntiin.”
En väitä, että kestävä kuluttaminen olisi 13-vuotiaalla kovin tietoista, mutta trendikästä se ainakin on. Merkitystä on myös sillä, että uutena ostettuna samaiset skeittifarkut maksaisivat kolminkertaisesti.