Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Ravintola Kappeli

Kappelin kahvilasiipeen on tuotu remontissa vaaleutta kalusteilla ja vehreyttä viherkasveilla.

Uusittu Kappeli on Esplanadin helmi – Ravintolan pitkään historiaan mahtuu kiehtovia tarinoita

Teksti:
Sami Sykkö
Kuvat:
Jaanis Kerkis
Julkaistu: 26.7.2022
Muokattu: 26.7.2022
Kappeli on ruokkinut ja viihdyttänyt helsinkiläisiä ja matkalaisia jo 155 vuoden ajan. Esplanadin puiston helmi on uudistettuna entistäkin säihkyvämpi.

"Tähän taloon kasvaa kiinni. Kappeli on niin erityinen rakennus”, Santeri Uusitalo sanoo. Hän on Kappelin ravintolan-johtaja ja ollut töissä talossa jo lähes vuosikymmenen.

”Me itsepuhumme Kappelista Esplanadin helmenä.”

Kappeli on juuri avattu suuren remontin jälkeen. Sinne on tuotu uutta tyyliä ja henkeä, mutta niin hienostuneesti, että on kuin helminauha olisi nyt täydentynyt valmiiksi. Talo on taas täynnä asiakkaita ja elämää.

”Tämä on kaunis, kaikkien tuntema rakennus, matkakohde.”

Uusitalo sanoo, että japanilaiset turistit saapuvat Kappeliin matkaoppaat käsissään: ”Kappeli on kaikissa esitteissä.”

Se ei ole ihme. Talon tarina on kiehtova: siinä yhdistyvät Suomen ja Helsingin historia.

”Tämä on kulttuurihistoriallisesti tärkeä rakennus”, Uusitalo muistuttaa.

Myös sijainnilla on merkitystä, ollaanhan nyt pääkaupungin sydämessä, Esplanadin puistossa ja Kauppatorin kupeessa.

Välillä Helsingin helmi on hohtanut kirkkaammin, välillä se on ollut pikkuisen pölyssä. 155 vuoteen mahtuu nousuja ja laskuja.

Taiteilijoiden suosikki

Kappeli avattiin samana päivänä, kun marsalkka Mannerheim syntyi eli 4. kesäkuuta 1867. Mutta jo vuonna 1840 sokerileipuri Jerngren oli rakennuttanut Helsingin Esplanadille myyntikojun, jossa myytiin leivoksia ja limonadia ja jonka ylevä muoto muistutti kirkkoa. Kansa alkoi kutsua sitä Kappeliksi. Kun puinen myyntikoju meni huonoon kuntoon, arkkitehti Hampus Dahlström suunnitteli uuden Kappelin. Dahlström oli aikansa tähtiarkkitehti, joka suunnitteli myös Vanhan ylioppilastalon ja Kaartin maneesin.

Uuden omistajan myötä Kappelista tuli Helsingin keskustan sykkivä sydän, jossa käytiin kuulemassa uusimmat uutiset ja ihmettelemässä pöydissä istuvia muusikoita, taiteilijoita ja runoilijoita.

Esimerkiksi säveltäjä Oskar Merikanto istui mielellään ikkunapöydässä ja antoi katseensa levätä ilta-auringon kultaamilla laineilla Eteläsatamassa. Runoilija L. Onerva puolestaan saattoi nauttia Kappelin antimista ilman kavaljeeria tai peräti itsekseen herraseurueessa – mitä tietysti paheksuttiin.

Kappelista tuli Helsingin keskustan sykkivä sydän.

”Eikä Kappelista voi puhua ilman taidetta. Meillä taide on maalattu seiniin”, Santeri Uusitalo sanoo.

”Kerron vähintään kolme kertaa päivässä tarinaa, kuinka eräs ravintoloitsija piti täällä kosteita aamiaisia. Taiteilijat jäivät velkaa ja korvasivat laskut maalaamalla Kappeliin teoksia.”

Talon kuuluisin teos on Albert Edelfeltin maalaama Gambrinus, Satukuningas ja oluen keksijä. Valitettavasti se on yleisöltä piilossa, mutta sentään kokkien ja tiskareiden ilona – keittiön seinällä.

Kun käymme katsomassa tummasävyistä maalausta, on kysyttävä: miksi ihmeessä Edelfelt on tuupattu keittiöön?

”Sen takia, että tila oli aikoinaan osa ravintolasalia, kun taas silloinen keittiö oli kellarissa.”

Nykyisin kellarissa on ravintolatiloja sekä uusi leipomo. Siellä tehdään tuotteet kahvilaan ja leivät ravintolasaliin.

”Sata vuotta sitten täällä oli vahva kondiittoriperinne, ja uuden leipomon myötä ympyrä on sulkeutunut.”

Tarkasti suunniteltu remontti

Kappelin kaltaista monumenttia ei voi noin vain remontoida. Pitää katsoa, että muutokset sopivat rakennuksen historiaan ja ilmeeseen.

Uusitalon mukaan Kappelia pukee klassisuus.

”Valitsimme klassisia kalusteita, ja uusi värimaailma perustuu ravintolan alkuperäisiin sävyihin. Helsingin Kaupunginmuseo oli vahvasti mukana remontissa.”

Ravintola ja kahvila sijaitsevat Kappelin siivissä. Ne valmistuivat 1890-luvulla. Siipien seinät ovat ikkunaa ja elävät yhteydessä ulkomaailman kanssa. Valoisan ja vehreän kahvilan värimaailma on remontin jälkeen vaalea. Tunnelmallisessa ruokasalissa värit ovat asteen tummemmat. Kappelin keskiosassa sijaitseva baari on rakennuksen vanhin ja hämyisin osa.

”Meillä kaikki on vähän spesiaalia.”

Värien ja tunnelmien lisäksi tarjoilut vaihtelevat tilasta toiseen. Uusitalo kertoo, että kahvilassa tarjotaan talossa leivottuja leivonnaisia ja helppoa ruokaa, kuten suosittua lohikeittoa. Ravintolassa on reilua suomalaista ja pohjoismaista ruokaa: poroa, maksaa ja siikaa.

Kahvin Kappeliin paahtaa Robert Paulig. Se tehdään varta vasten tänne.

”Meillä kaikki on vähän spesiaalia”, Uusitalo sanoo ja nauraa.

Illalla palaan Kappeliin päivälliselle. Meidät ohjataan ikkunapöytään, jonka pöytäliina hohtaa valkoisena. Tilaamme talossa savustettua merilohta ja jälkiruuaksi marinoituja mansikoita, ginillä maustettua sorbettia ja rosmariinimarenkia. Nautimme herkuista, huomaavaisesta palvelusta ja siitä, että ikkunoiden takana sykkii pääkaupungin elämä. Oi elon suloa!

Ravintolan monet kasvot

Kappeli on viihdyttänyt ja ruokkinut helsinkiläisiä ja matkalaisia jo 155 vuotta. Miksi se on säilyttänyt suosionsa?

Uusitalo uskoo, että syynä ovat Kappelin monet kasvot.

”Oli asiakkaan tarve mikä vain, täältä löytyy vastaus. Kahvilaan voi tulla aamukahville, ja terassilla voi ottaa oluen, kun nauttii Espan lavan konserteista. Ravintolassa saa laadukasta illallista. Häät voi järjestää Kappelin kellarissa. Tälläkin viikolla siellä on joka päivä tilaisuus – se on tosi suosittu.”

”Kun työskentelee arvokkaassa ympäristössä, niin itselläkin selkä suoristuu joka päivä.”

Kappelissa käy paljon yritysasiakkaita ja isoja ryhmiä. Normaaleina aikoina turisteja tulvii ovista.

”Tämä on niin iso paikka, että täällä törmää aina tuttuihin ja vilinää riittää.”

Ravintolanjohtajan mukaan työhön ei vaikuta se, että rakennus on suojeltu. Tärkeimmät seinäornamentit ja taideteokset on suojattu lasipinnoilla.

”Mutta kun työskentelee arvokkaassa ympäristössä, niin itselläkin selkä suoristuu joka päivä.”

Lopuksi ravintolanjohtaja Santeri Uusitalo näyttää, missä kirjailijakuuluisuus Eino Leino tapasi istua. Leinon suosikkipöytä oli ravintolasalin reunassa ikkunoiden luona. Uusitalon kuuleman jutun mukaan taiteilijoilla oli viime vuosisadan alussa kaksi suosikkipaikkaa Helsingissä: Kappeli ja Kämp-hotelli. Leino istui ikkunapöydässä nähdäkseen, koska taiteilijakaverit menivät Kämpiin. Silloin hän laittoi leveälierisen hatun päähänsä, heitti viitan ylleen ja katosi kuvasta.

Kappelin vuodet

  • 1840 sokerileipuri Jerngren rakennutti Helsingin Esplanadille myyntikojun, jota alettiin kutsua Kappeliksi.

  • Arkkitehti Hampus Dahlström suunnitteli uuden Kappelin, joka avattiin 4.6.1867.

  • Vuonna 1883 Kappelia alkoi pyörittää ravintoloitsija Josef Wolontis, ja Kappelista tuli paitsi Helsingin valtimo myös taidemaailman tapaamispaikka.

  • Wolontis hankki Kappeliin maan ensimmäisen oluen jäähdytyskoneen ja pystyi tarjoamaan janoisille kylmää olutta.

  • Vuonna 1887 Wolontis rakennutti Kappelin eteen simpukan muotoisen soittolavan.

Ravintola Kappeli

  • Kappelin ruokasalissa ja kahvilassa on molemmissa 100 paikkaa, baarissa 50 ja terassilla 250. Alakerran juhlatilassa on tilat 100 vieraalle.

  • Kappeli on auki joka päivä kello 9–24.

  • Monet ravintolan seiniä koristavista taideteoksista ovat peräisin ravintoloitsija Wetterhoffin ajoilta. Hän tarjosi 1870-luvulla talvisaikaan sunnuntaiaamiaisen taiteilijaystävilleen. Kiitokseksi nämä koristivat seiniä töillään.

  • Kappelissa on paljon muutakin taidetta ja erilaisia yhteyksiä kulttuurielämään. Oskar Merikanto sävelsi suosikkipaikalleen pianoteoksen, jonka nimi on osuvasti Kappeli-marssi.

  • Elanto tuli Kappeliin vuokralle 1975. HOK-Elanto osti kiinteistön vuonna 2020.

  • Kappeli avautui uusittuna huhtikuun lopussa. Sisustuksen on suunnitellut suunnittelutoimisto Fyra.

Lisää aiheesta