"Jos olisin juonut 30 vuotta alkoholia, se näkyisi, mutta 30 vuoden peliongelmaa ei huomaa", sanoo lahtelainen Tapio Björkman.
"Ongelmapelaamiseen liittyy salaaminen. On valtava helpotus, kun salaisuuden verhon voi avata."
Björkman on peliriippuvaisia auttavan Pelirajat'on-hankkeen vertaisohjaaja. Tukiryhmissä puretaan pahaa oloa, jäsennetään menneisyyttä ja mietitään selviytymiskeinoja.
Moni vertaisohjaaja on entinen ongelmapelaaja, niin myös Björkman. Hän tiesi koko ajan toimivansa väärin: avioliitto rakoili, läheiset kärsivät ja pelaamiseen saattoi mennä 1 500 euroa kuussa.
"Mutta raha ei ole isoin juttu. Pahinta ovat menetetty aika, menetetyt mahdollisuudet sekä häpeä valehtelusta. Lopettaminen oli vaikeaa, mutta vaihtoehtoja ei enää ollut."
Björkmanin vetämässä vertaisryhmässä käy juttelemassa ja asioitaan selvittämässä 25-vuotias Jussi. Hänen ongelmanaan olivat kolikko- ja nettipelit, joiden parissa saattoi mennä kahdeksan tuntia päivässä syömättä, juomatta ja ilman muistikuvia.
"Peleissä koukuttivat jännitys ja oman itsensä pakeneminen", hän muistelee.
Pelaamismaratonin jälkeen takki oli aina tyhjä. Ei ollut merkitystä, oliko hävinnyt vai voittanut.
"Peluri hautaa tappiot syvimmän montun pohjalle ja miettii vain seuraavaa pelikertaa."
Tällä hetkellä Jussin tilanne on hallussa. Keskenjääneet opinnot jatkuvat, ja päivät täyttyvät pelaamisen sijaan pyöräilystä, uinnista ja viikkotapaamisista ryhmän kanssa.
"Asiat ovat vielä vähän levällään, mutta peleihin en ole koskenut. Pystyn kävelemään marketin peliautomaatin ohi."
Tapio Björkman uskoo vahvasti Jussin pärjäämiseen.
"Tärkeintä on, että hänellä on tahto muuttua. Monia sairauksia ei pysty parantamaan, mutta tämän voi."
