Vähemmän ei ole enemmän, kun puhutaan viherkasveista ja valon määrästä. Tammi-helmikuussa valon määrä kasvaa, mutta viherkasvien hyvinvointiin se ei vielä riitä. Näistä merkeistä tiedät, että viherkasvisi kaipaavat lisävaloa ennen kevätauringon saapumista.
Viherkasvit yhteyttävät eli muodostavat lehdissään valon avulla hiilidioksidista ja vedestä happea sekä glukoosia. Vähäisessä valossa yhteyttämistä ei tapahdu, jolloin kasvin lehdet muuttuvat keltaiseksi. Kirjavalehtiset viherkasvit ovat erityisen herkkiä valon puutteelle. Jos raidat ja värikontrastit katoavat niiden lehdistä, syy on liian heikossa valossa.
Voimakas yhteen suuntaan kasvaminen kertoo valon puutteesta. Valoa kohti kurottava kasvi kasvaa epätasaisesti ja kaipaa lisävaloa.
Kasvin varret kasvattavat pituutta, jotta se saavuttaisi valon lähteen. Vähässä valossa myös kasvin lehtivälit venyvät pidemmiksi tai lehtiä on vain varren päässä. Kasvi näyttää myös heikolta ja hontelolta.
Epätavallisen runsas lehtien tippuminen johtuu siitä, että kasvi säästää ravintoaineita jäljellä olevien lehtien ja varren energiansaannin ylläpitämiseksi.
Tyypilliset lehtirakenteet, kuten peikonlehtien halkioiset lehdet, voivat puuttua uusista lehdistä, koska kasvi ei saa niiden kehittämiseen riittävästi energiaa valosta.
Valoa tarvitseville kasveille olisi hyvä tarjota valoa vuorokaudessa keskimäärin noin 10–12 tunnin ajan. Lisävaloa antavat kasvivalot.
Kasvivaloista on valittavana monia eri vaihtoehtoja. Värilämpötila vaihtelee eri lamppujen välillä. Sininen ja sinipunainen valo auttaa kasvuun, punainen valo edistää kukkivien kasvien kukintaa.
Kasvivalo on hyvä sijoittaa lähelle kasveja. Mitä kauempana lamppu on, sitä enemmän sen teho heikkenee.
Kasvivalo vilkastuttaa kasvien kasvua. Silloin ne tarvitsevat kosteutta myös talvella, eikä kastelua tule vähentää.
Lähteet: Marttaliitto, puutarha.net, Kekkilä, Biolan, PlanIn
Tilaa Yhteishyvän uutiskirje, niin saat ajankohtaiset reseptit ja arkea helpottavat vinkit suoraan sähköpostiisi.