Isoäitini kysyi kerran, mitä oikein teen. Sanoin, että kaadan punaista liuosta muovipullosta toiseen", akatemiaprofessori Johanna Ivaska kertoo.
Hän johtaa Turun Biotekniikan keskuksessa ryhmää, joka tutkii syövän leviämisen estämistä. Ryhmä on tuottanut jo 15 vuotta kansainvälisesti korkeatasoisia tutkimustuloksia.
"Olemme löytäneet monenlaisia syövän perusmekanismeja", Ivaska kertoo.
Ivaskan tutkimusryhmässä on tällä hetkellä 18 jäsentä seitsemästä eri maasta. Ryhmä koostuu monipuolisesta osaamisesta, ja uusia jäseniä rekrytoidaan säännöllisesti. Tutkijat työskentelevät ryhmässä kolmesta viiteen vuotta.
Olemme löytäneet monenlaisia syövän perusmekanismeja.
Laboratoriossa syöpäsoluja viljellään muovipulloissa. Ivaska luonnehtii työtä ruoanlaiton kaltaiseksi käsityöksi.
"Mikroskoopeilla näemme todella tarkasti, mitä syöpäsolut tekevät. Istutamme syöpäsoluja seeprakalojen alkioihin, kananmuniin ja koe-eläimiin, kuten hiiriin. Tutkimme, miten syöpä leviää elimistössä ja pääsee verenkiertoon."
Tutkimuskohteena ovat syöpäsolujen ja tavallisten solujen pinnalla olevat tarttumisreseptorit. Syövän ollessa pahalaatuinen solujen tarttumisreseptorit muuttuvat yliaktiivisiksi, ja solujen liike lisääntyy.
"Kun soluliikettä ei saada sammutettua, syöpä synnyttää etäpesäkkeitä. Solu tunnustelee koko ajan ympäristöään, sitä kuinka jäykkä kudos on. Syöpäkudokset ovat jäykkiä, ja jäykkyys ja pahalaatuisuus voimistavat toisiaan", hän kertoo.
Erilaisia syöpiä on yli 200
Huippututkijaa harmittaa syöpään liittyvistä vääristä luuloista erityisesti käsitys, jonka mukaan kaikki syövät olisivat samanlaisia. Syövät ovat erilaisia ja niiden hoidot sekä ennusteet yksilöllisiä, mitä ei ole ymmärretty kovin kauan.
"Esimerkiksi rintasyövän yhteydessä puhutaan nykyään 6–12 alalajista. Rintasyövät voivat olla biologialtaan hyvin erilaisia, ja se vaikuttaa siihen, mikä hoito tehoaa."
Ei ole relevanttia, miten joku toinen on sairastanut, sillä jokainen syöpä on yksilö.
Erilaisia syöpiä on yhteensä yli 200. Aika usein ihmiset kuitenkin vertaavat omaa sairauttaan vaikkapa naapurin sairauteen.
"Ei ole relevanttia, miten joku toinen on sairastanut, sillä jokainen syöpä on yksilö."
Toinen yleinen väärinkäsitys on se, että jokin ruoka olisi niin terveellistä, että se käytännössä ehkäisisi syöpää.
"Usein sanotaan, että vaikkapa parsakaalin tai mustikoiden syöminen suojaa syövältä. Se voi pitää paikkansa tilastollisesti, populaatiotasolla, kun tutkitaan kymmenientuhansien ihmisten ryhmää. Mutta yksilötasolla se ei tarkoita välttämättä mitään."
Usein sanotaan, että vaikkapa parsakaalin tai mustikoiden syöminen suojaa syövältä.
Syöpään sairastuminen onkin Ivaskan mukaan lähes aina huonoa tuuria. Joskus siihen voi olla perinnöllinen alttius, mutta hyvin harvoin ihminen itse aiheuttaa itselleen syövän.
"Poikkeuksia ovat tupakanpoltto tai hullunmoinen auringonotto."
Turhautumista on pakko sietää
Johanna Ivaskaa kiinnostivat koulussa luonnontieteet ja matematiikka. Lääkäriksi hän ei halunnut, enemmän kiehtoi analyyttisyys.
"Minua on aina kiinnostanut se, miten asiat toimivat ja miksi ne välillä menevät pieleen. Valitsin biokemian."
Se onkin paras pohja lääketieteen tutkijalle. Tutkijan työssä tarvitaan uteliaisuutta, riittävää viisautta ja pitkäjänteisyyttä. Turhautumista pitää sietää, sillä työ tuottaa jatkuvasti pettymyksiä.
"Mutta aina on myös yhtä jännittävää löytää jotain uutta."
Uusinta uutta ovat syövän immuno-onkologiset hoidot, joissa ihmisen oma puolustusjärjestelmä pyritään valjastamaan sairauden voittamiseen. Näihin hoitoihin liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä.
Hyvä tutkimusryhmä on pitkän prosessin tulos
Suomi on tähän asti ollut poikkeuksellisen hyvä tutkimusmaa. Yhteiskunta on ollut tutkimusmyönteinen, ja meillä on hyvä koulutusjärjestelmä. Viime vuosina poliitikot ovat kuitenkin ajaneet alas tutkimusrahoituksen jatkuvuutta, mistä Johanna Ivaska on tuohtunut.
"Tempoilu rahoituksen järjestämisessä on vahingollista, sillä tutkimus on hyvin hidasta. On pitkä prosessi luoda hyvä tutkimusryhmä. Jos rahoitus loppuu yhtäkkiä, tutkimus keskeytyy ja parhaat tutkijat lähtevät muualle. Asian korjaamiseen menee helposti 20 vuotta."
Syöpätutkimus on valtavan kallista, eikä siihen ole saatavilla perusrahoitusta.
Rahamääriä on viime vuosina leikattu eikä rahoitusta ole kilpailutettu järkevästi.
"Syöpätutkimus on valtavan kallista, eikä siihen ole saatavilla perusrahoitusta. Poliitikot eivät aina ymmärrä tutkimuksen luonnetta, biologista tutkimusta ei voi nopeuttaa."
Johanna Ivaskan tutkimusryhmä on onneksi saanut eurooppalaista tutkimusrahaa. Suomessa yksityisten säätiöiden lahjoitukset ovat yhä tärkeämpiä tutkimuksen jatkuvuudelle.
"Onneksi tavalliset ihmiset ovat heränneet huomaamaan asian ja haluavat auttaa."
