Kriisi on pysähtymisen ja kekseliäisyyden aikaa. Ilman kriisejä myös moni muutos tapahtuisi hitaasti. Korona-aika on vauhdittanut digitaalisten työkalujen haltuunottamista ja osoittanut, että moni asia hoituu tehokkaasti verkossa. Parhaimmillaan uudet innovaatiot ja toimintamallit rikastuttavat elämäämme myös koronaepidemian jälkeen.
Työtä on viimeinkin opittu tekemään etänä – pakon sanelemana. Nyt kun digityökalut ovat tulleet tutuiksi, aletaan tämä uusi etätyötapa myös omaksua. Aina ei ole pakko matkustaa kilometrejä palaveriin, kun asiat voi hoitaa etänä videopuhelun välityksellä.
Tämä on myös pienentänyt etäisyyksiä. Itse esimerkiksi juttelen kätevästi Yhdysvalloissa asuvan kollegani kanssa videoneuvottelutyökalu Zoomia käyttäen. Sen avulla säästää aikaa, rahaa ja ympäristöä, kun esimerkiksi pitkän matkan lennoille ei ole enää tarvetta.
Toinen digitaalinen nouseva palvelu on ruuan tilaaminen. Nettiruokakaupat ovat olleen vielä toistaiseksi marginaalissa Suomessa. Nyt kun ihmiset välttävät liikkumista, nettiruokakauppojen suosio on suorastaan räjähtänyt. Ehkä tästäkin tavasta tulee uusi normaali.
Korona-aika on osoittanut, että digitaalisuudessa vain mielikuvitus on rajana: käsityömessut järjestettiin netissä, jumppaa ja joogaa on tarjolla bittimuodossa ja soittotunnitkin ovat siirtyneet verkkoon. Järjestipä kaverini jopa suunnistuskoulun lapsille netin välityksellä.
Säväyttävämpiä korona-ajan digi-innovaatioita ovat mielestäni lentoemäntien tempaus antaa tukiopetusta kotikoululaisille verkossa ja kirjastossa toimivan lukukoiran online-etävastaanotto. Lukukoiran tehtävänä on kuunnella, kun lapsi lukee tälle ääneen kirjaa.
Myös maailmalle pääsee tietokoneensa kautta olohuoneestaan. Tarjolla on esimerkiksi etäkierroksia museoihin ja oopperaan. Hyvien juomien ystävät voivat virtuaalimatkustaa Kaliforniaan viininmaistajaisiin. Ehkä korona tekeekin virtuaalimatkailusta pysyvämmän tavan, erityisesti kun mukaan otetaan virtuaalilasit, joiden avulla kokemus on aidompi.
Kotimaisen ruuan arvostus kasvaa
Digitaalisuus ei tietenkään ole ainoa asia, mihin korona jättää jälkensä. Uskon, että koronavirus nostaa tulevaisuudessa kotimaisuuden merkitystä. Se voi näkyä esimerkiksi kotimaisen ruuan kysynnän kasvamisessa.
Nyt viimeistään ymmärretään, kuinka tärkeää on oma ruokatuotanto. Lähimatkailu, kivijalkakaupat ja palvelut saanevat piristysruiskeen, kun sisälle suljetut suomalaiset vihdoinkin pääsevät ulos karanteenista kuluttamaan.
Kriisin tuoma uhka lähipalveluiden menetyksestä on nostanut yhteishenkeä: kaveria ei jätetä ja paikallista tuetaan! Uussolidaarisuus nostanee kriisin jälkeen päätään.
Pidemmällä aikavälillä uskon, että koronavirus auttaa meitä suomalaisia ymmärtämään paremmin, että me olemme tiukasti osa globaalia yhteisöä. Asiat, mitkä tapahtuvat tuhansien kilometrien päässä – esimerkiksi kiinalaisen Wuhanin torilla – voivat yhtäkkiä muuttaa koko elämämme.
Korona on antanut meille kalliin oppitunnin siitä, että emme voi käpertyä vain itseemme ja omiin ongelmiimme. Meidän suomalaisten on myös kannettava huolta maailman ongelmista, luonnollisesti resurssiemme mukaan. Toivon, että koronan jälkeinen 2020-luku onkin koko maailman tilasta välittävien suomalaisten aikaa. Sen me teemme niin kanssaihmisten kuin oman itsemmekin vuoksi.
Elina Hiltunen on tulevaisuudentutkija ja tietokirjailija. Hän on erikoistunut tulevaisuuden ennakointiin, trendeihin ja heikkoihin signaaleihin. Koulutukseltaan Hiltunen on kemian diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori.