Syntymäpäivien aikaan juhlapuheissa muistellaan taatusti Virun historiaa, niin kiinnostava ja ainutlaatuinen se on. Ja siihen liittyy väistämättä naapuri. Vuonna 1988 Neuvostoliitto nilkutti vääjäämättömästi kohti loppuaan. Yksi suurvallan luhistumisen merkeistä oli Neuvosto-Virossa alkanut laulava vallankumous.

Samana vuonna Tallinnan kuuluisimman, korkeimman ja suurimman hotellin, Virun, ovesta astui sisään Kadi Saluoks. Hän oli juuri valmistunut ravintolakoulusta Kievissä, jonne neuvostokansan ravintolakoulutusta oli keskitetty. Hotelli Virussa Saluoks sai työkseen huoneiden käyttöasteen laskemisen, sillä tietokoneita ei vielä ollut.

Työntekijöitä sen sijaan oli. Alle 400 huoneen hotellilla oli muiden muassa oma suutari, räätäli ja lääkäri. Kokkeja ja siivoojia oli satoja. Yksistään hotellin varaston kirjanpitoa hoiti 40 ihmistä. Parhaimmillaan työntekijöitä oli 1000. Neuvostoliitossa oli täystyöllisyys, joten kaikille löytyi jokin tehtävä, näennäinen tai todellinen. Viru oli yksi Neuvostoliiton hienoimmista hotelleista. Siihen kuului useita ravintoloita, keittiöitä, kahvila, leipomo, konditoria, sekä pieni palokunta ja pesula.

”Hotellilla oli myös omat mustat Volga-autot, joilla turistit haettiin lentokentältä.”

Sen sijaan huoneet eivät olleet ylellisiä.

Kadi Saluoks muistaa, että 14. kerroksen sviittien lisäksi Virussa oli vain yhden ja kahdenhengen huoneita. Jos hotellivieras oli naimaton eikä yhdenhengen huoneita ollut vapaana, hän saattoi joutua kahdenhengen huoneeseen itselleen tuntemattoman matkailijan kanssa. Vain naimisissa olevat saivat asua samassa huoneessa, muut laitettiin nais- tai miespaikoille.

Saluoks kertoo, että turistit toivat myös mukanaan vessapaperia, sillä sitä ei Neuvostoliitossa usein ollut tarjolla. Virolaisetkin joutuivat pyyhkimään takapuolensa sanomalehdillä.

Neuvostoliitto haisi mahorkalle ja hielle. Sen sijaan Virussa yöpyivät ulkomaalaiset turistit, joten sen aulassa tuoksahtivat myös länsimaiset deodorantit ja parfyymit, saippuat ja tuttifrutti-purukumit. Paikalliset pääsivät Virun aulaan vain hotellivieraiden seurassa, elleivät olleet siellä töissä – tai onnistuneet saamaan lupalappua, joka oikeutti syömään hotellin ravintoloissa.

Viidessä vuosikymmenessä Neuvostoliitto on kadonnut, Virun sisustukset vaihtuneet, asiakaskunta muuttunut. Mutta Virun aulassa tulee vastaan vanha tuttu, Kadi Saluoks. Hän on se sama nainen, joka tuli nuorena Viruun töihin suoraan ravintolakoulusta. Saluoks on Virussa töissä toista kertaa elämässään – nyt hotellipäällikkönä.

Nykyisin Viru kuuluu tuhansine tarinoineen suomalaiseen Sokos Hotels -ketjuun. Saluoks aloittaa hotellikierroksen Virun huipulta, 23. kerroksesta. Siellä oli niin salainen tila, ettei siitä tiennyt edes hotellin henkilökunta.

”Tiesimme, että tietyissä huoneissa oli kuuntelulaitteet. KGB:n miehet kävivät kertomassa, mihin huoneisiin tietyt vieraat piti sijoittaa”, Saluoks sanoo.

Mutta vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen kävi ilmi, että Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspalvelun KGB:n agentit salakuuntelivat hotellin vieraita kaikkialla: valuuttabaarissa, ravintoloissa, huoneissa ja jopa saunassa. Ja että hotellin ylimmässä kerroksessa oli KGB:n toimipiste, josta agentit vahtivat, kirjasivat ja raportoivat eteenpäin hotellivieraiden toimia ja puheita. Nyt tiloissa on pieni KGB-museo, jossa käy normaalivuosina jopa 35 000 vierasta. Viru on kääntänyt mustan menneisyyden matkailijoiden vetonaulaksi.

50-vuotisjuhliensa kunniaksi hotelli on teettänyt raparperisiideriä, kuohuviiniä ja juhlasuklaata. Sisääntuloaulaan on rakennettu pieni Virun historiaa esittelevä näyttely. Pöytään on katettu Virua varten valmistettuja posliineja ja seinillä on kuvia merkkivieraista.

Turistien lisäksi Virussa on nimittäin vieraillut esimerkiksi astronautteja, kosmonautteja, sekä neuvostolaulaja Alla Pugatšova ja amerikkalainen filmitähti Elizabeth Taylor.

Kuvatessaan lähistöllä Lintu Sininen -elokuvaa vuonna 1976 Taylor söi useammankin kerran hotellin Grillibaarissa. Ravintola oli ennennäkemätön uutuus Neuvostoliitossa, sillä siellä ruuat valmistettiin avokeittiössä ja vieraat saivat seurata kokkien työskentelyä.

”Vaikka muualla Neuvostoliitossa oli puutetta tavaroista, Virussa oli aina kaikkea. Kakut, tortut ja rinkelit, joita täällä tehtiin, olivat Viron parhaita.”

”Huonoimpinakin aikoina 90-luvun taitteessa, kun nakit olivat loppu kaupoista, niitä tarjottiin Virussa.”

Saluoks kertoo, että henkilökuntakin sai ruokalassaan ostaa hotellin oman leipomon tuotteita. Ei ihme, että sinne haluttiin paitsi asumaan ja syömään myös työskentelemään.

Virulla on mehevä menneisyys, mutta myös mahtava nykyisyys: se on yhä Viron suurin hotelli. Huoneita on nykyisin yli 500.

Saluoks avaa ovia hotellin sviitteihin ja huoneisiin. Sviiteissä on saunat ja lapsiperheiden huoneissa on iloisilla petivaatteilla pedatut kerrossängyt.

”Lapset rakastavat nukkua kerrossängyissä”, Saluoks sanoo. Hotellin ravintoloissa tarjotaan kansainvälisiä makuja: suomalaista sävyä Viroon tuo Amarillo-ravintola, irlantilaista tunnelmaa pubi, neuvostoliittolaisia muistoja KGB Rooftop Bar -kattobaari, ja kansainvälistä säihkettä Merineitsi-salissa esitettävä kabaree-show.

”Olen käynyt katsomassa tämän kauden esityksen kolme kertaa, ja aion tulla uudelleenkin. Iltaan kuuluu kolme ruokalajia ja upeita tanssi- ja laulunumeroita”, kertoo hotellista omistavan AS Sokotelin toimitusjohtaja Sari Sopanen.

”Suosikkini on kappale Halloo Kosmos, Halloo Maa. Se on upea duetto. Lauluja kuullaan illan aikana kuudella kielellä, ja tanssinumerot ovat sellaisia, että ihan hengästyttää.”

Sopanen toivoo, että virolaisten lisäksi suomalaiset löytäisivät kabareen. Virolaiset panostavat kabareeiltoihin:

Paikalliset saattavat pukeutua iltapukuun ja käydä kampaajalla ennen kabareeta.

Kello on jo paljon, mutten malttaisi millään mennä nukkumaan – niin hienot ovat Virun ikkunoista avautuvat maisemat: vanhan kaupungin kuuluisa portti ja jykevä muuri, Tallinnan tuhdit tornit ja koristeelliset kupolit.

Aamulla yön dramaattinen näkymä on tiessään. Aamuvalo paljastaa Tallinnan rakennusten arvet ja elämänjäljet – ja Viron pitkän historian saksalaisten kauppiaiden 800 vuotta sitten rakentamista kivitaloista Neuvostoliittolaisten suosimiin betonilaatikkotaloihin ja uuden ajan korkeisiin lasirakennuksiin. Virusta nähtynä Tallinna on kuin maalaus, jossa yhdistyy rosoinen runollisuus ja koskettava kauneus.