Kesällä 1950 Suomessa vieraili "kenties maailman kuuluisin nainen"

YK-lähettiläs Eleanor Roosevelt (1884–1962) teki vierailun Suomeen kesäkuun puolivälissä vuonna 1950. Tunnetun ihmisoikeusaktivistin kutsui vierailulle Suomen Huolto -järjestö. Rooseveltin puoliso, Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt, oli kuollut huhtikuussa 1945.

Eleanor Roosevelt toimi Yhdysvaltain edustajana YK:ssa ja oli vuonna 1948 luomassa YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Helsingin Sanomat tituleerasi häntä ”kenties maailman kuuluisimmaksi naiseksi”.

Yksi ohjelmanumeroista oli käynti SOK:n pääkonttorissa Helsingin Rautatientorin laidalla. Suomen ja Yhdysvaltain liput liehuivat, SOK:n mieslaulajista koottu kvartetti kajautti laulun Terve Suomeni maa ja lähettitytöt ojensivat vieraalle punaisia neilikoita.

Rouva Roosevelt tutustui SOK:n tuotevalikoimaa esittelevään näyttelyyn. Hän pysähtyi pitkäksi aikaa tarkastelemaan Vakiopuun keittiökalusteita, ja Maija-keittiöjakkaraa hän kokeili omakohtaisesti. Hän ihastui myös Juho Rissasen lasimaalauksiin, joiden aihepiireinä ovat kauppa, merenkulku ja maatalous.

SOK:n hallintoneuvoston kokoushuoneessa rouva Rooseveltia odotti tuhti tietopaketti. Pöydälle oli Yhteishyvän mukaan koottu ”SOK-laisen osuuskauppaliikkeen organisaatiota sekä Suomen maataloudellista osuustoimintaa havainnollisesti esittäviä kaaviotaulukkoja sekä SOK:n sivukonttorien ja tehtaiden pienoismallit”.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja Ernsti Alajoki kiinnitti tervetuliaispuheessaan vieraan huomiota ”niihin vaikeuksiin, joita kansallamme on ollut ja on olemassaolon taistelussaan, sekä sen perinnäiseen vapauden ja riippumattomuuden kaipuuseen”.

Visiittinsä päätteeksi rouva Roosevelt sai lahjaksi Laila Karttusen ryijyn. Loppukaneetiksi kvartetti lauloi hänelle Suomen laulun.

Muita vierailukohteita Helsingissä olivat eduskunta, Arabian tehtaan keramiikkanäyttely ja lastenseimi, Elannon ja Osuustukkukauppa OTK:n pääkonttorit Hämeentiellä sekä lastensairaala Lastenlinna.

Tutustumiskierros sairaalaan alkoi sairaanhoitajien ja pienten potilaiden muodostamaa kunniakujaa pitkin. Lastenlinnan pihalla odotti yllätys: helikopterista laskettiin alas laatikko, josta rouva Roosevelt jakoi lapsille makeisia.

Illallispöydässä kunniavieraan vieressä istui Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää. Lisäksi rouva Roosevelt piti maailmanrauhaa käsittelevän puheen yliopiston juhlasalissa ja lounasti presidentti Paasikiven kanssa. Pääministeri Kekkosta rouva Roosevelt ei tavannut, sillä tämä oli saanut kutsun Stalinin illalliselle Kremliin.

Ohjelma oli tiivis myös Helsingin ulkopuolella. Lohjalla YK-lähettiläs tutustui kirkkoon, sankarihautausmaahan ja Väestöliiton kotisisarkoulutukseen. Vihdin Haapakylässä hän vieraili Rantalan talossa Soljan viisilapsisen evakkoperheen luona. Siellä kansanedustaja Johannes Virolainen kuvaili hänelle heinjokisen perheen evakkotaivalta.

Rouva Roosevelt istutti Rantalan pihalle koivun ja edisti siten Metsämarssi-hanketta. Se oli kesäkuussa 1950 käyty kampanja, jolla keskusmetsäseura Tapio ja metsänhoitolautakunnat innostivat metsänhoitotyöhön. Tapion johtaja N. A. Osara totesi rouva Rooseveltille, että istutettu puu ”ei ole ainoastaan käyntinne muistomerkki, vaan kertoo, että ihmisen velvollisuus on kylvää”.

Kaikkialla reitin varrella oli runsaasti ihmisiä vilkuttamassa ja tuomassa kukkia. Helsingin Sanomat raportoi Rooseveltin asukokonaisuuksista ja hänen ostoskierroksestaan Helsingin keskustassa. Sen kuluessa hän osti kuparisen kahvipannun, kukkatelineen, liköörilasikaluston sekä linnunmuotoisia, takorautaisia tuhkakuppeja.

Helsingin Sanomien läksiäishaastattelussa Roosevelt kertoi ihailevansa suomalaisten rohkeutta, jota Vihtiin kotiutunut Soljan perheen evakkoäiti hänelle edusti.

Eleanor Rooseveltin Suomen-vierailun tärkein kohde oli Rovaniemi. Hän matkusti YK:n hätäapu- ja jälleenrakennusjärjestön edustajana, joten hän tahtoi tutustua Pohjois-Suomen tilanteeseen Lapin sodan tuhojen jäljiltä. Seurue toisi tullessaan avustusmateriaalia ja elintarvikkeita. Lisäksi vieras oli etukäteen ilmaissut haluavansa nähdä napapiirin.

Tieto vierailusta tuli vain kahden viikon varoitusajalla. Ongelmana oli, että maantien ja napapiirin leikkauskohta oli vaikeakulkuista suota, jonne kunniavierasta ei voinut viedä. Rovaniemen päättäjät pitivät palaverin hotelli Pohjanhovissa, ja suunnitelma kehkeytyi. Maanomistaja lupasi lahjoittaa rakennuskelpoisen tontin satakunta metriä napapiirin eteläpuolelta. Arkkitehti Ferdinand Salokangas teki piirustukset palaveria seuranneena yönä ja käytti osviittana kokouksessa määriteltyä tilantarvetta: ”Kämppään mahtuu kerrallaan suurehko linja-autollinen väkeä.”

Rakennustöitä tehtiin kahdessa vuorossa ja loppuvaiheessa ympäri vuorokauden yöttömässä yössä työkaluina käsisahat ja kirveet. Hirsimaja nousi alle kahdessa viikossa. Ovet nostettiin paikalleen ja pihaa siivottiin siinä vaiheessa, kun rouva Roosevelt laskeutui lentokoneesta Rovaniemellä.

Roosevelt oli ihastuksissaan. Hän sai kunnian lähettää ensimmäisen napapiirin erikoisleimalla varustetun kirjeen. Se postitettiin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumanille. ”Rooseveltin maja” on edelleen paikallaan, ja nykyään sitä ympäröi Joulupukin Pajakylä.

(Lähteet: Helsingin Sanomat 11.6.–16.6.1950; Metsälehti 12.6.2020; Suomen Kuvalehti 25/1950; Yhteishyvä 1950; Finlandia-katsaus 129 (1950); www.cumulus.rovaniemi.fi/roosevelt-maja/; https://santaclausvillage.info/fi/rooseveltin-maja/; Veli Pelkosen haastattelu 20.2.2023.)