”Opettajan pitää ainakin näyttää energiseltä”, uskoo Arno Kotro | Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Arno Kotro

”Opettajan pitää ainakin näyttää energiseltä”, uskoo Arno Kotro

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Mikko Hannula
Julkaistu: 28.7.2020
Muokattu: 31.8.2020
Opettaja ja kirjailija Arno Kotro herää aamuisin liiankin helposti. Turvallisuudentunne syntyy rutiineilla.

Heräämisen helppous kertoo elämänilosta

Heräilen arkisin jo ennen seitsemää. Nuorena nukuin puolille päivin aina kun mahdollista. Ihmettelin, miksi vanhemmat heräävät aikaisin, vaikka ei olisi pakko. Nyt sama biologinen kello toimii omallakin kohdallani.

Herääminen on minulle vähän liiankin helppoa. Ehkä se kertoo siitä, että elämäniloni on tallella. On hienoa nousta uuteen päivään.

Rakentelen rutiineilla turvallisuudentunnetta, varsinkin nyt, kun ajat ovat olleet kummalliset. Aamupalanikin noudattaa tiettyä kaavaa: iso kuppi kahvia ja ruisleipää. Ensimmäisestä tulee vireys, toisesta perusenergia.

Täydellinen ei tarvitse olla

Noloa sanoa, mutta työmatkani hoituvat yleensä autolla. Tosin ensimmäisen autoni hankin vasta nelikymppisenä. Henkilökohtainen autojalanjälkeni ei siis ole hirveän pitkä. Työmatkalla en yleensä kuuntele radiota vaan aamulla korvien pitää levätä.

Työarkeani helpottaa se ajatus, että kukaan ei voi olla täydellinen työssään. Opettaja, joka on perfektionisti, on pian sairauslomalla oleva perfektionisti. Täydellisiä tunteja ja kursseja ei ole. Sen sijaan opetuksen pitää olla innostavaa ja kiinnostavaa. Siihen haluan aina pyrkiä.

Opettajan työ on upea näköalapaikka.

Opettajan työ on upea näköalapaikka. Siinä aukeaa näkymä Suomen tulevaisuuteen. Ja se näyttää hyvältä: nuoret ovat nykyään keskimäärin erittäin fiksuja ja vastuuntuntoisia. Ei nykylukiolainen kersku sillä, kuka oli eniten juovuksissa viikonloppuna.

Oikea ruoka estää väsymyspiikit

Verensokerini ja -paineeni ovat koholla, joten minun pitää kiinnittää syömisiini aika paljon huomiota. Suolaa pois, mahdollisimman paljon vihreää, ei makeuksia ja sitä rataa. Pitää myös varoa syömästä liikaa ettei väsymyspiikki iske. Opettajan pitää ainakin osata näyttää energiseltä koko ajan.

Lounas on hieno hetki työpaikalla. Meillä on upea työyhteisö ja lounaalla on mahdollista keskustella melkein mistä vaan.

Päiväkirja selvittää pääkoppaa

Yritän käydä viikoittain lenkillä. Vähän se lipsuu, mutta tuo on vaatimaton tavoitteeni. Luen myös paljon, koska se pitää ajattelua vireessä. Kirjoitettuakin tulee – jos ei muuta niin päiväkirjaa. Siinä samalla selvittelee ja jäsentää mukavasti pääkoppaansa.

Lapseni ovat liikunnallisia ja harrastavat tanssia ja muodostelmaluistelua. Jälkimmäinen tarkoittaa, että olen aika usein viemässä heitä harjoituksiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Se on mukavaa, koska matkalla tulee juteltua semmoisia juttuja, joita ei ehkä arjessa aina muuten ehdi.

Lista vähentää stressiä

Hallitsen stressiä ja arkea tekemällä paperille luetteloita asioista, jotka pitää hoitaa. Olen huomannut, että jos ei kunnolla edes hahmota ja muista, mitä kaikkea pitäisi tehdä, se kuormittaa mieltä liikaa.

Jos edellisenä iltana tai aamulla tekee pienen listan siitä, mitä päivän aikana on tehtävä, työsarka hahmottuu. Sen jälkeen on aika kiva fiilis, kun voi vetää listasta yli hoidettuja hommia. Minulla ne ovat sarjaa ”hoida vakuutus kuntoon, palauta kirjaston kirjat, varaa hammaslääkäri, vie matto pesulaan...”

Kauppaan mennessäkin minulla pitää olla lista. Ehkä minusta on tullut laajemminkin listaihminen. En viihdy kaupoissa, ja listan avulla pääsen nopeammin ulos. En koskaan pyöri muuten vain kauppakeskuksissa tai kaupoissa.

Siisteys on hyväksi mielelle

Viisitoista vuotta sitten minulle oli yhdentekevää, miltä kämppä näyttää. Kaaoshan lähinnä kertoo onnistuneesta taiteilijaelämästä! Nyt haluan, että kotona on kohtuullisen siistiä. Se pitää mielenkin paremmassa järjestyksessä. Se, että olen alkanut ajatella vähän eri tavalla siisteydestä kuin ennen, helpottaa motivoitumistani siivoamiseen.

Jostain syystä esimerkiksi imurointi on mielestäni ihan jees. Tulos näkyy heti ja se on helposti mitattavaa ja näkyvää. On hienoa huomata, että työstä on enää puolet jäljellä.

Yöt ovat vaaran paikkoja

Hyvä uni vaatii vähän mielentaitoja. Kovin myöhään ei pitäisi ajatella mitään sellaista, mikä pujahtaa liiaksi tunteisiin. Yritän pitää siitä kiinni, että en esimerkiksi lue meilejä tai muita viestejä yhdeksän jälkeen. Siellä voi olla jotain, joka alkaa myllertää mielessä.

Pitää osata sanoa aamuöisille ajatuksille että sori, nyt ei ole aikaa.

Sekin on tärkeää, millaisia kirjoja lukee tai leffoja katsoo. Luen iltaisin mieluummin romaaneja kuin tietokirjoja. Ja jos herään yöllä, pitää varoa, etten ala ratkoa mitään eksistentiaalisia kysymyksiä. Pitää osata sanoa aamuöisille ajatuksille että sori, nyt ei ole aikaa, palataan asiaan huomenna iltapäivällä.

Arno Kotro, 50

  • Työ: filosofian ja psykologian opettaja, vapaa kirjoittaja
  • Asuinpaikka: Helsinki
  • Perhe: puoliso ja 10- ja 13-vuotiaat lapset
  • Ajankohtaista: Arno Kotro on julkaissut muun muassa runokirjoja, elämäkertoja ja oppikirjoja. Hän on mukana uudessa Jotain hyvää – Äänikirjeitä toivosta -äänikirjassa. Äänikirjan tuotot ohjataan lyhentämättömänä Hope ry:lle ja käytetään vaikeassa tilanteessa olevien lasten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseen.

Lue myös nämä arjen oivallukset

Lisää aiheesta