Eipä ole koskaan tullut katsottua Suomen pääkaupunkia tästä kulmasta. Vaellan Vaakunan suuren sviitin tilasta toiseen ja ihastelen näkymiä, jotka avautuvat Kampin ja Töölön suuntaan. Katsottavaa riittää, sillä sviitin toisella kupeella on ikkunoita pitkässä ryhdikkäässä rivissä kuin sotilaita.
Ympärillä ja alapuolella hyörii Helsinki: valotaulut vilkkuvat, mainoskyltit loistavat, ja Mannerheimintiellä autot ja jalankulkijat lipuvat toisiaan väistelevinä virtoina. Vasemmalla kohoaa Forumin ostoskeskus, edessä Kampin kauppakeskus, ja oikealla jököttää jyhkeä Eduskuntatalo. Sviitin alapuolella on Sokoksen tavaratalo. Tästä kaikesta syntyy suurkaupungin syke, sen alati lyövä pulssi.
Ennen kuin kirjauduin sisään hotelliin, vietin hiljaisen hetken Original Sokos Hotel Vaakunan kuuluisassa aulassa. Hengitin syvään – ja nautin. Aulan komeudelle ei löydy helposti Suomesta vertaa. Se suunniteltiin lähes 80 vuotta sitten niin vaikuttavaksi, ettei mitään ole tarvinnut muuttaa. Sen arkkitehtuuri huumaa vierailijan yhä.
Aulan pyöreää seinää vasten on rivissä korkeita nojatuoleja, ja katto kaartuu kauniiksi kupoliksi. Keskellä solisee suihkulähde veistoksineen. Aula on nähtävyys, jota tulevat ihmettelemään monet, jotka eivät edes asu hotellissa. Tietenkin se näyttää täydelliseltä myös sosiaalisen median kuvissa. Laitankin saman tien muutaman otoksen Instagramiin. #tyylikäs, #fabulous, #architecture.