Original Sokos Hotel Vaakuna on merkkiteos Helsingin sydämessä

”Tänne saa tulla katsomaan aulaa ja Paavo Tynellin hienoja valaisimia. Haluamme olla avoin kaikille vierailijoille”, hotellinjohtaja Satu Näsärö sanoo.

Ja nyt on erityisen paljon, mitä esitellä. Hotellissa on toteutettu mittava uudistus, joka alkaa olla loppusuoralla.

”Tähän taloon on panostettu. Koen, että on etuoikeus olla tällaisessa talossa töissä”, Näsärö sanoo.

Hotelli Vaakuna ja sen yhteydessä oleva Sokoksen tavaratalo avautuivat vuonna 1952 eli samana vuonna, kun Helsingissä järjestettiin olympialaiset. Rakennuksen suuri koko, pyöreät kulmat ja virtaviivainen ikkunoiden rivistö sekä tietenkin sijainti aivan keskellä ytimessä, suorastaan kaupungin sydämessä, tekivät siitä heti Helsingin maamerkin.

Valmistuessaan Vaakuna oli Suomen suurin hotelli kooltaan ja huonemäärältään. Ylellisyyttä toivat kuusi saunaa, kampaamo ja parturi, pikapesula ja pukuprässäämö.

”On etuoikeus olla tällaisessa talossa töissä.”

Rakennuksessa toimi alkuvuosina hotellin ja tavaratalon lisäksi myös virastoja, toimistoja ja erikoisliikkeitä. Hotellin huoneet olivat talon kahdessa kerroksessa. Nykyisin hotellihuoneita on jo viidessä kerroksessa.

Vaakunan suunnitteli SOK:n luottoarkkitehti Erkki Huttunen. Sama mies on piirtänyt SOK:n monien merkittävien rakennusten lisäksi myös esimerkiksi Kotkan kaupungintalon ja Nakkilan kirkon. Huttunen oli mukana suunnittelemassa myös hienoa Ranskan suurlähetystöä Helsingin Kaivopuistoon.

Helsingin uudesta hotellista tuli myös tähtien hotelli. Esimerkiksi Miss Universumiksi vuonna 1952 valittu Armi Kuusela tapasi asua Vaakunassa Suomessa käydessään. Vaakuna oli teknisesti ja taiteellisesti aikansa merkkitapaus, joten se sopi yöpymiseen myös ylistetylle kaunottarelle.

Siellä ovat viihtyneet myös kosmonautti Juri Gagarin, laulaja Paul Anka, filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre ja Hollywood-elokuvien legendaarinen näyttelijä Gregory Peck.

En ihmettele. Jotain aivan erityistä tässä hotellimaailman klassikossa on.

Enää talossa ei ole entisaikojen malliin omaa radioasemaa, joka lähettää hotellin huoneisiin talossa vierailleiden kuuluisuuksien haastatteluita. Mutta paljon on niin kuin Armi Kuuselan täällä yöpyessä. Upean aulan lisäksi tallella on kymmenennen kerroksen suuri ja valoisa ravintolatila – aika alkuperäisen oloisena.

Ravintola 10. Kerros on juuri uudistettu, ja näyttää paitsi vanhalta tutulta itseltään myös uudella tavalla raikkaalta. Ja kutsuvalta.

Tänä iltana vasta avatussa ravintolassa on mukavasti väkeä. Kaupungin yllä sijaitseva ravintola on sisustettu rahoittavasti vihreällä ja beigellä.

”Minulla on koko ajan sellainen olo, etten malttaisi lähteä pois täältä uudistetusta ravintolasta. Haluaisin vain kiertää ja kysyä asiakkailta, mitä he tykkäävät”, hotellinjohtaja sanoo ja nauraa.

Minä ainakin tykkään, erittäin paljon – myös ruokalistasta. Valinta tapahtuu punajuuriwallenbergin ja hampurilaisen välillä. Päädyn hampurilaiseen, jonka pihvi on täydellisesti paistettu ja sämpylän maku herkullinen.

Ravintolan aula näyttää samalta kuin hotellin valmistuttua.

Varsinkin ravintolan aula näyttää suunnilleen samalta kuin hotellin valmistuessa. Aulasta alas vievän portaikon erottava lasiseinä ja puupaneelien takana oleva puhelinkoppi ovat kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Ja joissain niistä Vaakunalla on ollut roolikin.

Vaakunan vieraat poikkeavat monen muun helsinkiläishotelliin asiakkaista.

”Olemme sillä tavalla harvinaisuus hotellimarkkinalla, että meillä on niin paljon suomalaisia asiakkaita. Olemme tuttu ja turvallinen hotelli, ja kaikki löytävät meidät”, Satu Näsärö sanoo.

Totta, Rautatieasemalta on tänne vain muutama askel. Ei siinä ehdi eksyä.

Sviittiin palattuani annan katseen vielä kiertää sen kauniissa sisustuksessa. Harmaine seinineen, kultareunaisine tarjoilukärryineen, sinertävine samettisohvineen ja marmoriyksityiskohtineen sviitin sisustus on hyvin harmoninen. Seinillä on tyylikästä taidetta, niin kuin oli hotellin valmistuessakin. Vaakuna on aina ollut taidehotelli. Teoksia on yli 50 taiteilijalta, ja veistoksia Gunnar Uotilalta ja Heikki Konttiselta.

Hotellin muidenkin huoneiden sängyissä on mahtavat puupaneelipäädyt, mutta sviitti on tietysti omaa luokkaansa. Täällä on olohuone, ruokailutila, makuuhuone, pukeutumishuone, ja suuressa kylpyhuoneessa sauna. Saako tänne jäädä asumaan?

Olohuoneen tyylikkäät sinisenharmaat sohvat kutsuvat luokseen vastustamattomasti, mutta päätän silti lämmittää ensin saunan.

Sitten yö onkin jo laskeutunut pääkaupunkiin. BioRex-elokuvateatterin valomainos tykittää taivaalle yhä vihreää ja punaista valoa, mutta ratikoita kulkee Mannerheimintiellä enää harvakseltaan, ja jalankulkijat ovat kadonneet koteihinsa. On aika sammuttaa valot. Hyvää yötä.