Kun Aalto-yliopiston muodin tutkimuksen professori Annamari Vänskä oli Japanissa 2010-luvun alussa, hän koki tokiolaisessa ostoskeskuksessa todellisen yllätyksen.
Lastenvaatteiden ohessa kuluttajille myytiin koirille tarkoitettuja tuotteita – kynsilakkoja, asuja, korvakoruja ja vaippoja. Kauppakeskuksesta löytyi koirille jopa omat sovituskoppinsa.
Kun Vänskä kyseli paikallisilta, miksi koirat tarvitsivat asuja ja vaippoja, japanilaiset kertoivat, että se oli tapa peittää koirien alastomuutta.
Näky herätti Vänskässä niin ristiriitaisia tunteita, että hän päätyi myöhemmin tutkimaan koirien muotia ja lemmikkien inhimillistämistä.
Muodin tutkimuksen professorin mukaan puemme koiria, paitsi käytännön syistä, myös kertoaksemme jotakin itsestämme.
Näin oli jo 1700-luvulla, jolloin koirien pitäminen lemmikkeinä oli hyvin korkeaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ihmisten etuoikeus.
Seuraavina vuosisatoina ilmiö vain voimistui.
Lemmikeistä tuli ihanteellisen keskiluokkaisen perhe-elämän symboli.