Jouluun latautuu paljon odotuksia erityisesti lapsiperheissä. Yhdessä syöminen, herkuttelu ja lahjojen jakaminen kuuluvat monen lapsiperheen jouluun, mutta vähävaraisille ne voivat olla kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä.
Viinijärveläinen Anna-Marja Jokiniemi on ollut mukana jakamassa Hyvä Joulumieli -lahjakortteja jo usean vuosikymmenen ajan. Lahjakortit on osoitettu tiettyihin kaupparyhmiin, ja kortilla voi ostaa ainoastaan elintarvikkeita.
Jokiniemi kertoo, että avuntarvetta on monenlaisissa lapsiperheissä: lahjakortteja jaetaan yhtä lailla työttömille kuin työssä käyville, suurille ja pienille perheille sekä yksinhuoltajille ympäri Suomen. Jokiniemen mieleen on jäänyt erityisesti kohtaaminen erään yksinhuoltajan kanssa.
”Hän oli erittäin tiukilla, ja lahjakortti tuntui hänestä hengenpelastukselta. Kun on yksin lapsen kanssa, voi herkästi ajatella olevansa yksin vastuussa siitä, että lapsi saa joulun.”
Avun tarvitsijoita tänä vuonna entistä enemmän
Hyvä Joulumieli -keräys sai alkunsa vuonna 1997 toimittaja Arto Nybergin kotona. Elettiin 90-luvun laman jälkimaininkeja, ja Ylen Aamu-tv:ssä työskennellyt Nyberg pohti, miten suomalaisia lapsiperheitä voisi auttaa vaikeina lamanjälkeisinä vuosina.
Nybergin ideasta kehittyi lopulta valtakunnallinen joulukeräys. Koska tarkoituksena oli auttaa vähävaraisia lapsiperheitä, valikoituivat Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti luonteviksi kumppaneiksi keräyksen järjestämiseen.
Tänä vuonna 26. kertaa järjestettävän Hyvä Joulumieli -keräyksen tavoite on pysynyt samana kaikki vuodet. Jaettavien lahjakorttien määrä riippuu siitä, kuinka paljon keräys tuottaa rahaa.
”Jaamme 21 000 kappaletta 70 euron arvoisia lahjakortteja. Valitettavasti kortteja ei riitä kaikille tarvitseville, sillä muun muassa ruoan ja sähkön hintojen nousun vuoksi avun tarvitsijoita on tänä vuonna entistä enemmän”, sanoo SPR:n sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta.
Kortti on lahja. Avuntarvitsijat etsitään yhteistyössä esimerkiksi sosiaalitoimen ja lastenneuvoloiden kanssa. Joskus ihmiset myös pyytävät apua itse suoraan SPR:ltä tai MLL:lta. Kortin saajat valitaan kuitenkin avun tarpeen perusteella.
Avun pyytäminen ei enää hävetä
Anna-Marja Jokiniemi on pannut ilahtuneena merkille, että avun pyytämistä ja vastaanottamista ei enää pidetä häpeänä samalla tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä.
”Aikaisemmin ihmiset saattoivat jopa kieltäytyä lahjakortista, koska heitä hävetti ottaa apua vastaan. Nykyään ilahdutaan siitä, että joku tarjoaa tukalassa tilanteessa apua.”
Jokiniemen mukaan ruokalahjakortti mahdollistaa monessa perheessä sen, että lapsille voidaan ostaa joululahjat. Ilman lahjakorttia kaikki oma raha olisi laitettava ruokaan.
”Lahjakortin saajasta näkyy usein päällepäin suuri kiitollisuus ja onnellisuus. Monesti kyynelehdimme siinä molemmat, sekä kortin saaja että minä.”
Maaret Alaranta kertoo, että autettavat perheet ovat hyvin tunnollisia ja kysyvät toisinaan esimerkiksi sitä, saako lahjakortilla ostaa ruoan lisäksi vaikkapa konvehtirasian.
On koskettavaa, miten pienistä asioista hyvä joulu monelle vähävaraiselle perheelle rakentuu.
”Kerran eräs perhe kertoi ostaneensa jouluruokien lisäksi sipsipussin ja limsapullon. On koskettavaa, miten pienistä asioista hyvä joulu monelle vähävaraiselle perheelle rakentuu.”
Vähävaraisessa perheessä elävien lasten määrä lisääntynyt
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla arvioi Suomessa olevan 129 000 vähävaraisessa perheessä elävää lasta. Heidän määränsä on Itlan mukaan lisääntynyt tämän vuoden aikana 30 000:lla.
”Lapsiperheköyhyys on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Aivan liian moni lapsi elää köyhässä perheessä, ja sillä on tutkitusti vaikutuksia myöhempään elämään, kuten opiskeluun, työuraan, terveyteen ja muuhun hyvinvointiin”, Alaranta kertoo.
Hän toivoo, että jokainen lapsi saisi elää huolettoman lapsuuden. Se ei kuitenkaan ole mahdollista niissä perheissä, joissa joudutaan koko ajan sinnittelemään ja käymään ruokajonossa, Alaranta sanoo.
”Toivon, että jokainen lapsi saisi elää huolettoman lapsuuden.”
Suomalaiset auttavat mielellään
Pian 20 vuotta eläkkeellä ollut Anna-Marja Jokiniemi suunnittelee jatkavansa vapaaehtoistyötä SPR:llä niin pitkään kuin jaksaa. Hän arvelee auttamishalunsa kumpuavan hoitoalalla vietetyistä työvuosista.
”Vapaaehtoistyö on ollut hyvä jatke hoitotyölleni. Molemmissa saan auttaa muita, ja saan siitä paljon enemmän kuin mitä annan. Minulle tulee hyvä mieli, kun annan lahjakortin ja näen, miten iloiseksi ihmiset siitä tulevat.”
Jokiniemen mukaan suomalaiset auttavat mielellään lähimmäisiään. Hän toivoo, että meistä jokainen muistaisi ajatella jouluna lämmöllä muita ihmisiä – sekä tuttuja että tuntemattomia.
”Kun me vain muistaisimme olla ihmisiä toisillemme ja auttaa muita. Se on nykyään tehty hyvin helpoksi.”
