Kasviopas: pelargonit

Tuttujen punaisten, vaaleanpunaisten ja valkoisten vyöhykepelargonien lisäksi on muun muassa tähti-, riippa-, miniatyyri-, enkeli- ja jalopelargoneja. Tuoksupelargonioiden lehdet saattavat tuoksua sitruunalta tai piparmintulta. Näyttäviä ja viehättäviä lajikkeita on niin runsaasti, että pelargoneista saa kiehtovan keräilykohteen.

Monivuotista pelargonia kasvatetaan nykyisin usein yksivuotisena. Aiemmin oli tavallista säilyttää kasvit talven yli viileässä, mutta nykyisissä asunnoissa on harvoin sopivaa tilaa.

• Totuttele pelargonit toukokuussa vähitellen ulkoilmaan ja siirrä kokonaan ulos vasta kun yöhalloista ei ole vaaraa. Varo alkuun suoraa auringonpaistetta.
• Kastele kesällä säännöllisesti ja lannoita mieluiten jokaisella kastelukerralla. Muista kuitenkin, että pelargonit kestävät paremmin pientä kuivahtamista kuin liiallista kastelua.
• Siirrä paahtavalla helteellä varjoisaan ja sateella suojaisaan paikkaan.
• Vähennä syksyllä lannoitusta ja hallojen uhatessa siirrä kasvit sisälle.
• Poista kuihtuneet kukat ja lehdet. Kuihtunut kukinto tai lehti naksahtaa helposti poikki, kun taivutat sitä kevyesti.
• Säilytä pelargonit talvella lepokauden aikana valoisassa ja viileässä, noin 5–10 asteen lämpötilassa. Mitä pimeämpi säilytyspaikka on, sitä viileämpi sen pitää olla. Kastele harvakseltaan, sillä märkyys tappaa kasvin. Ennen talvilepoa poista kukat ja nuput, koska ne vievät runsaasti ravinteita.
• Useat lajikkeet saa kukkimaan talvellakin, jos valoa ja lämpöä on riittävästi. Silloin myös kastelusta ja lannoituksesta on huolehdittava.
• Kevään tullessa istuta kasvit uudelleen ja lisää kastelua vähitellen. Leikkaa venähtäneet versot, joista saat uusia pistokkaita. Aloita lannoittaminen, kun kasvu on kunnolla päässyt vauhtiin.

Kestävät ja helppohoitoiset pelargonit sopivat parvekelaatikoihin, ruukkuihin ja kukkapenkin reunuskasviksi. Useat pelargonit kukkivat toukokuusta pitkälle syksyyn.