Hätkähdyttävän runsas Vallisaari yhdistää historian, saaristoluonnon ja tänä kesänä myös taiteen

Vallisaari oli vuosisatojen ajan vain harvojen saavutettavissa. Suljetun saaren sotaisaan historiaan kuuluvat niin Krimin sodan aikaiset puolustuspatterit kuin itsenäisyyden ajan ampumatarvikkeiden varastointi ja huolto.

Puolustusvoimien käytössä olleella saarella asui parhaimmillaan yli 300 ihmistä. 1950-luvulla saaressa oli vielä koulu, kauppa ja laiduneläimiäkin. Viimeiset asukkaat poistuivat Vallisaaresta vuonna 1996, minkä jälkeen ainutlaatuinen saaristoluonto sai kasvaa monimuotoisena vapaasti ympäri saarta.

Puolustusvoimien luovuttua saaren hallinnasta sen kulkuväyliä kunnostettiin ja saari avattiin yleisölle vuonna 2016.

Tänä kesänä saari on toista kertaa osana kansainvälistä kuvataidetapahtumaa Helsinki Biennaalia. Vallisaaressa on esillä 15 teoskokonaisuutta, jotka sijoittuvat sekä ulkotilaan että historiallisiin ruutikellareihin, joihin ei ole aiemmin ollut juurikaan pääsyä.

Frauke Hänke, Claus Kienle ja Mirka Raito ovat pysähtyneet saaren keskellä olevan ison lammen rannalle, joka oli aikoinaan tärkeä makean veden lähde merenkulkijoille. Nyt sen pinnalla leijailee usvaa Sasha Hubertin ja Petri Saarikon installaatiossa Remedies.

Saksalais-suomalainen porukka paljastuu kuvataitelijoiksi, jotka jakavat yhteisen työhuoneen Hampurissa. Vallisaaressa heitä kiinnostivat erityisesti teosten materiaalit ja niihin käytetyt työtavat.

Treffeille taidetta katsomaan

Alma Heikkisen coadapted with-teos luo metsään tilan, joka sulkee sisäänsä veistoksen. Hanna ja Eetu katsovat, kun kasvimusteisiin sekoitettua sadevettä pisaroi kipsin päälle muuttaen veistoksen väriä kesän kuluessa.

Eetu ja Hanna ovat tulleet Vallisaareen treffeille. Paikan vallinnasta vastasi Eetu, jolle Vallisaari oli tuttu jo kahden vuoden takaisesta Biennaalista. Taiteesta kiinnostuneelle Hannalle merellinen ympäristö teki kokemuksesta entistä upeamman ja Eetu saikin kiitosta onnistuneen treffipaikan valinnasta.

Biennaali tarjoaa myös lapsia kiinnostavia teoksia. Palveluvastaava Kiira Kivisaari vinkkaa lapsille hauskaksi tehtäväksi bongata Adrian Villar Rojasin pesämäiset veistokset, joita on piilotettu saaren puihin yhteensä 15 kappaletta. Taideteoksiin ei saa koskea, ellei se ole erikseen sallittu. Yksi tällainen teos on Jenna Sutelan Pond Brain, vedellä täytetty pronssinen malja.

”Maljan saa soimaan hankaamalla sitä. Se on ollut lapsista hauskaa. Seikkailunhaluisille lapsille Emilija Škarnulytėn Hypoxia-installaatio luo jännittävää merenpohjan tunnelmaa ja Suzanne Treisterin avaruusalukset saa virtuaalisesti lentämään tilassa”, Kivisaari kertoo.

Jotta pääsee näkemään sisätiloihin sijoitettuja teoksia, voi joutua jonottamaan. Yhtä aikaa sisätiloissa olevien kävijöiden määrä on rajattu. Lapset saavat tutustua teoksiin vain yli 15-vuotiaan huoltajan seurassa.

Itävallasta saapuneen Eckerin perheen pojat Finn ja Mattis pääsivät saarella työntekijöiden golfauton kyytiin. Poikien vanhemmat Birgit ja Roland kertovat, että ajelu oli pojille päivän suurin elämys. Itse he nauttivat varsinkin saaristoluonnosta ja Vallisaaren kiinnostavasta historiasta.

Biennaalin palveluvastaava Kiira Kivisaari pyyhältää sähköpyörällä ympäri saarta. Pyörä on näppärä kulkuväline saaren vaihtelevassa maastossa. Kivisaari sanoo, että myös vierailijat voivat tuoda saarelle oman pyöränsä.

Vallisaaressa kuljetaan merkittyä, leveää hiekkapäällysteistä reittiä pitkin, mutta tie on paikoitellen epätasainen ja mäet ovat jyrkkiä.

”Reitin pituus on noin kolme kilometriä, eikä vedettäviä vaunuja tai lainarattaita ole saatavilla. Se on pienten lasten vanhempien hyvä huomioida.”

Lapsiperheitä – ja muitakin vierailijoita - Kivisaari muistuttaa, että saaren kulkureiteiltä ei saa turvallisuussyistä poiketa. Niiden ulkopuolella on jyrkänteitä ja vaarallisia rakenteita, joissa on sortumavaara. Myös kasvilajistoltaan runsasta mutta herkkää luontoa halutaan suojella turhalta tallomiselta.

”Esimerkiksi kallioilla kasvaa erityislaatuista jäkälää, joka halutaan pitää elinvoimaisena.”

Saaren kasvillisuuden hoidosta pitävät osaltaan huolen Metsähallituksen yhdeksän ahvenanmaanlammasta, jotka laiduntavat kesällä Vallisaaressa. Lampaiden laidunnus lisää monipuolisemman lajiston kehittymistä aidatulle alueelle, joka on rehevöitynyttä ja umpeenkasvanutta.

Vallisaaressa viihtyy myös viisi rauhoitettua lepakkolajia. Saari on koti myös tuhannelle perhoslajille, joille laajat lämpimät niityt ja jalopuumetsiköt tarjoavat suotuisat elinolot. Kiira Kivisaari kertoo nähneensä vilaukselta myös saaren rannassa asustavan saukon.

Kivisaari suosittelee saaressa kulkiessa sulkemaan hetkeksi silmät ja herättämään muita aisteja. Meren aaltojen pauhu, lintujen laulu ja tuuli kasvoilla antaa kokonaisvaltaisen tunteen saaren läsnäolosta.